Keittiökameleontti

Muutos

2011-04-11T17:35:00.007+03:00

Olen tullut tämän blogin kanssa tienristeykseen. Matka jatkuu, mutta toisaalla. Blogini nimittäin muuttaa ja tästä lähtien bloggaan Evita-lehden alla. Mutta ei hätää, jatkan samalla linjalla kuin tähänkin asti. Keittiökameleontti tulee siis jatkossakin sisältämään laadusta tinkimättömiä reseptejä sekä havaintoja ruokailmiöistä, terveydestä, hyvinvoinnista eli kaiken kaikkiaan tietoisesta elämäntavasta.

Omassa elämässäni on tapahtunut ja tapahtumassa muitakin muutoksia, jotka olen toistaiseksi rajannut blogini ulkopuolelle. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että kuten moni muukin puhtaaseen ja raakapitoiseen ravintoon siirtynyt, myös minä olen kokenut jonkinlaista henkistä detoxia.
En tietoisesti tilannut erityistä muutosta lähtiessäni kokeilemaan raakailua. Minua eivät pakottaneet siihen terveyssyyt, enkä kokenut varsinaista tarvetta muuttaa elämäntapojani. Olin enemmänkin utelias ja halusin ottaa selvää uusista jutuista, joihin olin törmännyt blogimaailmassa. Halusin myös laajentaa makukokemuksiani ja kokkaustaitojani. Siirtyminen yhä raakapainotteisempaan ruokavalioon tapahtui vähän kuin vahingossa, mutta tällä hetkellä se tuntuu aivan itsestäänselvyydeltä. Viimeinen vuosi on tuonut mukanaan valtavasti energiaa ja iloa ja ennen kaikkea vahvistanut kykyä kuunnella omaa sisäistä ääntäni. Ihmeellisiä asioita on tapahtunut ja olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin. Omasta puolestani voin siis puhua, että siirtyminen puhtaaseen elinvoimaiseen ravintoon tuo aina mukanaan myös muuta kehitystä ja kasvua. Muutoksen ei kuitenkaan tarvitse olla äkillinen tai raju, vaan jokainen kokee sen juuri itselleen sopivalla tavalla.

Kiitän kaikkia blogini lukijoita tähän asti. Olette ihania! Tämä blogi jää elämään, mutta ei enää päivity.
Uudet juttuni löydät jatkossa täältä!

Tie vie...

Salaperäinen Irish Moss

2011-04-08T23:24:00.007+03:00

Englanninkielisissä kirjoissa ja blogeissa törmää ennemmin tai myöhemmin mystiseen ainesosaan nimeltä: Irish Moss. Monissa makuhermoja kutkuttavissa kakuissa ja muissa herkuissa se tuntuu olevan vakioaines. Kannattaa esim. käydä vilkaisemassa Heather Pagen (Sweetly Raw) sivuja.

Irish Moss eli irlanninsammal on itse asiassa Chondrus crispus-levää, josta saadaan karrageenia. Se taas on tuttu stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöintiaineena mm. monissa tavallisissa elintarvikkeissa, mutta sitä käytetään myös hammastahnoissa ja kosmetiikkavalmisteissa. Lisäainekoodi E407 ilmaisee, että tuote sisältää karrageenia.

Haeskellessani tietoa irlanninsammalesta ja karrageenista törmäsin vähän ristiriitaisiin tietohin. Useassa lähteessä mainittiin lisäaine-karrageenin aiheuttamista allergia- tai yliherkkyysreaktioista. Sen on jopa todettu lisäävän syöpäriskiä koe-eläimillä (viiteitä esim. täältä). Kyseessä on kuitenkin ollut pilkottu karrageeni, ei sen luonnollinen kokonainen muoto eli levä. Monissa raw food -lähteissä Irlanninsammal taas on mainittu terveellisenä, jopa superruokana, jolla olisi pikemminkin syöpää ehkäiseviä ja immuunipuolustusta vahvistavia ominaisuuksia (viiteitä täältä).

Niin että ota siitä nyt sitten selvää...

Irlanninsammal on joka tapauksessa hyytelöintiaineena erityisesi raakailijoiden suosiossa siksi, että sitä ei tarvitse kuumentaa, toisin kuin toista leväperäistä hyytelöintiainetta agar agaria. Irlanninsammalen avulla saa tehtyä lohkeavia hyytelöitä ja kauniisti leikkautuvia kakkuja, jotka viimeistään haastavat käsityksiä raakaruokamössöstä.

Olin jotenkin käsityksessä, että irlanninsammalta ei täältä Suomesta saa. Eikä kai saakaan, mutta onhan meillä netti. Ristiriitaisista taustatiedoista huolimatta päätin lähestyä asiaa reippaasti ja tilasin pussukan levää suoraan Irlannista. - Täytyy tässä samalla kehua, että Irish Seaweeds tarjoaa levien ystävälle paljon muutakin mielenkiintoista. Suosittelen esim. kokeilemaan hiukan rajun väristä Sea Spaghettia.

Ohjeita irlanninsammalen käytöstä löytyy netistän useampia, esimerkiksi täällä. Tässä kuitenkin vielä oma kokeiluni, jolla sain aikaiseksi kupillisen (2,5 dl) valmista geeliä.

Otin ensi reilun kourallisen kuivaa levää ja huuhtelin sitä perusteellisesti kylmässä vedessä. Levän kätköissä piileskeli kaikenlaista ryönää, mm. tiukasti kiinni takertuneita simpukankuoria. Onneksi käytössäni oli tarkkasilmäistä lapsityövoimaa.

Laiton puhdistetun levän kylmällä vedellä täytettyyn lasikulhoon ja jätin peitettynä huoneenlämpöön 6 tunniksi. Vaihtoehtoisesti levää voi liottaa myös jääkaapissa, jolloin liotusaika on 12 - 24 t (eri ohjeissa on mainittu eri aikoja).

Laitoin liotetun levän hieman pilkottuna blenderiin ja lisäsin 1/2 kp (1,25 dl) kylmää vettä. Sitten vaan hurruuteltiin täydellä teholla. Välillä jouduin kaapimaan kannun reunoille siirtynyttä levää takaisin keskelle. Blendasin levää kunnes seos alkoi lämmetä ja se muuttui selvästi geelimäiseksi. Tuoksu oli tässä vaiheessa... merellinen. Eikä värissäkään ollut niin kehumista. Voin kuitenkin vakuuttaa, ihmeellistä kyllä, että mitään sivumakua tai -hajua ei enää tuntunut valmiissa tuotteessa.

En käyttänyt levää heti, joten siirsin geelin kannelliseen purkkiin ja jääkaappiin odottamaan. Geelin pitäisi säilyä ainakin viikon verran.

Mihin sitten tätä ihmeainetta käytin? Siitä myöhemmin... ;)

.

On teetä ja Teetä

2011-04-02T21:54:00.003+03:00

Onneksi on ystävä, jotka huolehtii, että pysyn laatuaineissa.

Kumpi tyydyttää enemmän, esteettinen vai makunautinto?

Tein kerrankin ohjeen mukaan ja käytin vesilämpömittaria ja sekuntikelloa.

Lopputulos oli melko täydellinen. Vihreää!

Sitäpaitsi joku on sitä mieltä, että on kevät!

Sencha Fukurijushi. Théhuone, Eerikinkatu 12, Helsinki.

Happy Meal

2011-03-31T23:13:00.005+03:00

Minun piti alunperin blogata ihan muusta aiheesta, mutta nyt on sen verran tyytyväinen hymy kasvoilla, että haluan jakaa tämän iltaisen happy meal -kokemukseni.

Hääräilin lapsen kanssa keittiössä ja yhteistuumin syntyi tällainen herkkuillallinen: Kesäkurpitsanuudeleita, pinaattia ja mango-guacamolea. Guacamole on 10 v tyttöni käsialaa.

Kesäkurpitsanuudelit:

Työvälineet:
Spiraalileikkuri tai perunankuorimaveitsi

3 isoa kesäkurpitaa kuorittuna
2 tl juoksevaa hunajaa
1/2 tl valkosipulimurskaa
1/2 tl Celtic Sea Salt tai muuta laatusuolaa
2 rkl kookosjauhoja

Leikkaa kurpitsat spiraalileikkurin isolla terällä suikaleiksi. Perunankuorimaveitsikin käy, mutta spiraalileikkurilla suutuntuma on vielä lähempänä oikeaa pastaa. Sekoita isossa kulhossa kaikki ainekset kookosjauhoja lukuunottamatta sekaisin ja jätä marinoitumaan.

Pinaattilisuke:

Reilu pussillinen pinaattia (n. 300 g)
nippu persiljaa silputtuna
1/2 tl valkosipulimurskaa
1/2 limen puristettu mehu
hiukan laadukasta suolaa
mustapippuria
kylmäpuristettua oliiviöljyä

Laita pinaatti isoon kulhoon ja lisää kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta. Pusertele käsin pehmeäksi. Valuta ylimääräinen neste pois. Lisää lopuksi loraus öljyä ja sekoita tasaiseksi.

Mango-guacamole a la Selma:

3 isoa kypsää avokadoa
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria
1/2 tl laadukasta suolaa
1/2 limen mehu puristettuna
1/2 punainen paprika kuutioituna
1/2 kypsää mangoa kuutioituna
nippu persiljaa silputtuna

Muusaa avokado perunanuijalla. Lisää puristettu valkosipulinkynsi, lime-mehua, persiljasilppu ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Kääntele lopuksi joukkoon paprika- ja mango-kuutiot. Tarkista maku.

Aterian kokoaminen: Sekoita kookosjauho kesäkurpitsapastaan. Se sitoo kivasti kurpitsasta irtoavaa nestettä, eikä annos lillu lautasella. Myös maku on mukavan täyteläinen. Sekoita joukkoon myös pinaattilisuke. Tässä kannattaa laittaa sormet soppaan, eli se onnistuu parhaiten omin pikku kätösin.
Nostele pata syville lautasille. Lusikoi annoksen päälle reilusti mango-guacamolea ja viimeistele rouhitulla mustapippurilla.

Kuva ei anna oikeutta annoksen esteettisille ulottuvuuksille, mutta tämä onkin viime hetken näpsäisy.

Raakapainotteista kasvisruokaa voi siis lisätä myös lasten lautasille. Meillä mm. seuraavat keinot ovat osoittautuneet toimiviksi:

Selvitetään, mistä ruoasta lapsi pitää ja rakennetaan ateria sen ympärille - Tällä kertaa kokkaus lähti liikkeelle avokadosta.
Tehdään ruokaa yhdessä. - Alussa yhteinen brain storming ja sen jälkeen vähän huumoria peliin. Me oltiin tänään Raw Top Chefejä. Sitäpaitsi spiraalileikkurin pyörittäminen on aina yhtä hauskaa.
Annetaan lapselle vastuuta jonkin ruokalajin valmistamisessa - "Nam nam, tulipas tästä hyvää! Miten sä osasitkin?!"
Lisätään ruokaan jotain houkutuksia - Kuka voisi vastustaa kypsää mangoa!
Outojen ruokien kohdalla viitataan johonkin tuttuun - Sähän pidät pinaattikeitosta, tässä on sitä samaa pinaattia. Sitäpaitsi siitä saa supervoimat!
Tiukan paikan tullen joustetaan - Okei, tehdään sitten niitä oikeita nuudeleita myös.

Tälläkin aterialla ruoka oli herkullista, mutta parasta oli yhdessä puuhailu ja leppoisa iltahetki pöydän ääressä.

Goji-appelsiini-valkosuklaa-tiesmikä-kakku

2011-03-28T22:44:00.003+03:00

Tämä kakku on siitä harvinainen ilmestys meikäläisen keittiössä, että se sisältää ei-raakaa ja prosessoitua ainesosaa nimeltään Yosa. Mutta osallistunkin tällä reseptikilpailuun.

Kilpailukutsun saatuani selvittelin Yosan valmistusprosessia vähän tarkemminm. Terhi Halsvaha Biofermeltä kertoi mm. seuraavaa:
"Yosan valmistusprosessi on monivaiheinen. Tuotteen kaurapohja on kypsytetty, eli kuumennettu yli neljässäkymmenessä asteessa. Tässä vaiheessa lisätään neljää probioottista bakteeria. Lisätyt bakteerit muodostavat entsyymejä ja happoja. Eli vaikka kaurapohja on kypsytetty, tuote on kuitenkin elävää ravintoa.
Raakaa viljaa käytettäessä mukana on usein fytiinihappoa, joka puolestaan sitoo kivennäis- ja hivenaineita, eikä elimistö saa niitä käyttöönsä. Kaurapohjan kuumentaminen ja sen jälkeinen fermentaatio eli hapattaminen hyvillä bakteereilla hajottaa fytiinihapon ja näin viljan sisältämät kivennäis- ja hivenaineet saadaan liukoiseen hyvin imeytyvään muotoon ja hyödyksemme. Fermentaation merkitys on erityisen suuri tässä ympäristössä. Bakteerit synnyttävät tuotteessa uudelleen elävän ympäristön. Elävyys ja entsymaattisuus on siis äärimmäisen tärkeää Yosa – tuotteiden valmistuksessa ja optimaalisen lämpötilakäsittelyn eteen on tehty paljon tutkimustyötä. Ainutlaatuisen valmistusmenetelmän ansiosta tuotteissa ei käytetä lainkaan säilöntäaineita vaan kuluttaja saa aina käsiinsä tuoreen Yosan."

Tiedustellessani, miksi vain osa Yosasta on luomua, vastaus kuului:
"Koko Bioferme Oy:n toiminta on alkanut kovasta uskosta luonnonmukaiseen viljelyyn. Helmikuun uutuudet sitrus sekä tumma suklaa ovat molemmat luomumakuja. Kuitenkin jostain syystä luomu ei vielä ole suuren yleisön suosikki Suomessa, eivätkä eniten myydyt tuotteet ole luomuja.Mitä enemmän kuluttajat ostavat luomua, sitä enemmän sitä valmistamme. Pitkän tähtäimen tavoitteenamme on olla vain luomujalostaja."

Hmph... ihan kuin olisin kuullut tuon luomuselityksen ennenkin... Että kyllähän me, mutku kuluttajat ei halua. Jos se on näin, niin mikä meitä suomalaisia vieläkin vaivaa?!

Pakkaustyylistä kahden pikarin settiin en muistanut kysyä, vaikka tämä ylipakkaaminen onkin minua vähän ärsyttänyt.

No, mutta asiaan siis. Kelpuutin keittiööni Yosa naturellen, joka ei sisällä sokeria ja ainesosat ovat muutenkin melko luonnollisia (osasin lausua niistä melkein kaikki ;). Yosa taipui kaakaovoin ja kookosöljyn kanssa ihan kivaksi kakkutäytteeksi. Koostumus oli kermainen mutta keveä. Appelsiini ja goji ovat aina varma kombo ja toimivat yosan ominaismaun kanssa hyvin. Täyte oli itseasiassa niin hyvää, että olisin voinut lusikoida sitä ihan sellaisenaankin.

Goji-appelsiinikakku

Pohja:

2,5 dl manteleita (kuorimattomia)
1,25 dl cashew-pähkinöitä
8 pehmeää taatelia (kivet poistettuna)
1 rkl hunajaa
1/8 tl suolaa
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 tl vaniljauutetta tai -jauhetta
(1 rkl sulatettua neitsytkookosöljyä)

Täyte:

70 g kaakaovoita sulatettuna
3 rkl neitsytkookosöljyä sulatettuna
1 prk maustamatonta Yosaa (500g)
60 g gojimarjoja, jauheeksi jauhettuna
1 keskikokoisen luomuappelsiinin kuori raastettuna
2-3 rkl hunajaa
1 tl jauhettua vaniljaa

Puolukkainen appelsiinikastike:

1 appelsiini soseutettuna
60 g gojimarjoja liotettuna appelsiinisoseessa n. 1 t
2 rkl pakastepuolukoita sulatettuna
2 rkl hunajaa

Jauha mantelit ja cashew-pähkinät jauheeksi tehosekoittimella, kahvimyllyllä tms. Soseuta taatelit + hunaja monitoimikoneen kulhossa leikkuriterällä (s-terä), kunnes saat niistä mahdollisimman tasaista tahnaa. Jos taatelit ovat kuivia, lisää hiukan vettä. Kaavi taatelimassa kulhon reunoilta keskelle ja lisää manteli-pähkinäjauhe + loput pohjan ainekset. Käytä monitoimikonetta sykäyksittäin niin, että saat tasaisen taikinan. Älä sekoita liikaa, ettei pähkinöiden rasva ala erottua. Jos taikina jää liian kuivaksim etkä saa muotoiltua siitä palloa, lisää 1 rkl sulatettua kookosöljyä. Muotoile palloksi ja siirrä jääkaappiin lepäämään siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Täytettä varten sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa nestemäiseksi. Kaakaovoin raastaminen helpottaa tasaista sulattamista. Jauha gojimarjat jauheeksi esim. monitoimikoneessa tai kahvimyllyllä. Sekoita kulhossa yosa ja muut täyteaineet sekä lopuksi sulatetut kaakaovoi ja kookosöljy vatkaten samalla voimakkaasti esim. lankavispilällä.

Painele pohjataikina n. 18 cm halk. irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada pohjalle appelsiinitäyte. Tasoita pinta ja siirrä jääkaappiin.

Valmista kastike soseuttamalla ensin paloiteltu appelsiini ja liottamalla siinä gojimarjoja. Sekoita sitten kastikkeen ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jos haluat tehdä marmorointikuvioita kakun pintaan, pudota muutama pisara kastiketta kakkutäytteelle ja sekoita varovasti puutikulla.

Anna kakun hyytyä jääkaapissa useamman tunnin. Jos on kiire, laita kakku n. tunniksi pakastimeen, jolloin täyte hyytyy nopeammin. Tarjoa puolukkaisen kastikkeen kanssa.

Herkulliset salaattikupit

2011-03-26T15:38:00.001+02:00

Moments-Katja esittelikin jo blogissaan sydänsalaatin, josta saa mainioita kuppeja erilaisille herkkutäytteille. Salaatin lehdet ovat erityisen rapsakoita, mehukkaita ja täydellisen muotoisia täyttämistä varten. Ne ovat myös luomua, mutta valitettavasti tuontitavaraa.

Olin itsekin jo useamman kerran kuljettanut kyseisiä salaatteja kotiin täyttämistarkoituksessa, mutta salaatit oli sitten popsittu jossain muussa muodossa. Eilen löysin taas uuden satsin jääkaapistamme, tällä kertaa miehen tuomana, ja ryhdyin vihdoin tuumasta toimeen. Ajattelin ensin seurailla Katjan ohjetta, mutta ohjeessa tarvittava quinoa näytti kadonneen parempiin suihin. Niinpä sitten annoin flown viedä ja otetaan-mitä-on -periaatteella syntyi aika mainio täyte. Tai itse asiassa mahtava. ...No okei, parhaat salaattikääryleet, joita olen syönyt tähän mennessä.

Ja aikaa meni - mitä.. 15 min. kunnes gourmee-iltapala oli valmis. Tätä voisin hetkeäkään epäröimättä tarjota myös parempien illalliskutsujen alkuun.

Täyte on siis nopea ja aika perussettiä, mutta manteli-saksanpähkinätahnaa ei ehkä ole valmiina jokaisen jääkaapissa. Olen tehnyt omani itse, mutta sen tilalla voi käyttää valmista manteli- tai saksanpähkinätahnaa tai korvata ihan vain jauhetuilla manteleilla ja/tai saksanpähkinöillä ja lorauksella kylmäpuristettua sesam- tai oliiviöljyä. Täyte riittää n. 11/2 sydänsalaatin lehdille, ja siitä syntyi reilu iltapala kahdelle.

Salaattikupit paprika-saksanpähkinätäytteellä:

Työvälineet:

terävän veitsi
leikkuulauta
monitoimikone

Täyte:

1 paprika
1 kevätsipuli
2 sellerinvartta
1 pieni omena
1 valkosipulinkynsi
1 tl raastettua sitruunankuorta
1/2 - 1 tl savupaprikajauhetta (riippuen tulisuudesta)
1 tl paprikajauhetta
1/4 tl kanelia
mustapippuria
laatusuolaa
2 rkl hiivahiutaleita
reilu nippu tuoretta persiljaa
tuoretta basilikaa
1 tl kuivattua timjamia
1-2 tl sitruunanmehua
1-2 tl juosevaa huajaa tai muuta makeutusta
1,25 dl manteli-saksanpähkinätahnaa

1- 2 sydänsalaattia. Leikkaa varren alaosasta n. 2,5 cm pois ja irrota lehdet toisistaan.

Paloittele monitoimikoneen kulhoon paprika, kevätsipuli, sellerinvarret, pieni luomuomena kuorineen. Käytä s-terää ja myllytä keskitehoilla ainekset karkeaksi silpuksi. Lisää hiukan silputut yrtit, sekä muut ainekset pähkinätahnaa lukuunottamatta. Käytä konetta sen verran, että saat täytteestä karkeaa massaa, ei kuitenkaan liian hienojakoista. Lisää lopuksi pähkinätahna/ jauhe+hiukan öljyä ja sekoita käsin. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Jaa täyte salaatinlehdille ja.. se on siinä.

Täydellisellä ilta-ateriallamme oli lisäksi kalamataoliiveja, hapatettua macadamia-juustoa ja luomu-kuoharia.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

...........................................................

Ps. Muistattehan tänään klo 20:30

Kun vatsa valittaa...

2011-03-22T12:58:00.004+02:00

... papaija ja hapankaali auttaa.

Vatsatautiaalto pyyhkäisi perheemme yli. Itse sain vain lieviä oireita, mutta tunsin kyllä, miten keho teki töitä pöpöjä vastaan. Hoitelin ällöttävää oloa ja väsymystä tuorepuristetuilla vehnänoras- ja porkkanamehuilla sekä 12 tunnin unilla. Seuraavana päivänä olo oli vielä hutera, mutta oli jo nälkä. Silloin maistui tällainen salaatti:

Lautasella on vatsaystävällinen kombo: papaijaa, hapankaalia ja avokadoa. Ja väitän, että se sisältää paremman satsin ruoansulatusta ja vastustuskykyä tukevia entsyymejä ja probiootteja kuin yksikään isolla rahalla markkinoitu ruoansulatusjogurtti.

Papaija ja sen siemenet sisältävät papaiini-entsyymiä, joka tehostaa ruoansulatusta, erityisesti proteiinien hajottamista. Papaijaa kannattaa siis popsia erilaisiin vatsavaivoihin, kuten liikahappoisuuteen ja ilmavaivoihin. Myös huonon ruokahygienian aiheuttamiin oireisiin ja loisten häätöön sitä on käytetty. Erityisesti papaijan siemenillä on todettu olevan antibakteerisia ominaisuuksia ja ne tukevat mm. maksan toimintaa. Monien mielestä ne ovat aika kitkeriä, mutta itse olen rouskutellut niitä salaatin joukossa. Jos siemenet eivät sellaisenaan mene alas, papaijansiemenkastike on hyvä vaihtehto.

Hapankaalin loistavia ominaisuuksia en lähde erikseen hehkuttamaan, mutta jos joku ei vielä lämpene hapikselle, täällä on hyvä katsaus asiasta. Hapankaalista ehkä sen verran kuitenkin, että kaupan on sekä pastöroitua että pastöroimatonta hapankaalia. Edellinen on siis kuumakäsiteltyä, eikä sisällä enää eläviä maitohappobakteereja. Suomalaisten valmistajien tuotteet ovat yleensä pastöroimattomia eli kannattaa ostaa niitä. - Ellei sitten uskaltaudu hapattamaan itse.

Myös avokadon vihreän kuoren alla piilee mahtava ravinnepaketti. Sen lisäksi, että avokado sisältää poikkeuksellisen hyvän yhdistellmän mm. tulehdusta ehkäiseviä antioksidantteja ja hyviä rasvahappoja (omega 3), sen on todettu myös lisäävän muiden ravintoaineiden imeytymistä esim. salaatin joukossa. Eli jos tutkimuksia on uskominen, sain syömästäni salaatista talteen jopa 200-400% enemmän ravinteita kuin ilman avokadoa. I like that! Eli jos et ihan vielä ole ystävystynyt avokadon kanssa kannattaa tehdä siihen tuttavuutta. Smoothien, dipin tai taivaallisen suklaamoussen muodossa avokadon makuun pääsee helposti.

Päivän salaatin resepti ei ole kummoinen, mutta laitan sen vielä tähän:

Olo-salaatti (1:lle)

1/2 papaijaa
1/2 avokadoa
100 g hapankaalia
tammenlehväsalaattia
laatusuolaa
(mustapippuria)
hiukan hapankaalin lientä
luraus kylmäpuristettua oliivi- tai avokadoöljyä

Asettele lautasen pohjalle tammenlehväpeti ja viipaloi päälle avokadoa. Ripottele hiukan suolaa ja rouhaise halutessasi myös mustapippuria. Lusikoi seuraavaksi hapankaali ja paloittele päälimmäiseksi papaijaa. Voit käyttää myös siemeniä, jos pidät niiden mausta. - Jos et löydä kypsää papaijaa ei huolta, raaka papaija sisältää vielä enemmän hyviä entsyymejä aivan kypsään verrattuna!

Treenipäivän suosikkipuuro

2011-03-18T23:49:00.004+02:00

Johtuuko kevätauringon paisteesta, lisääntyvästä valosta vai mistä, mutta viime aikoina on treeni maistunut. Olen aina nauttinut liikkumisesta mutta nyt siihen on ollut suorastaan himo. Normaalin juoksun ja joogan lisäksi ole huhkinut salilla ja lyhyessä ajassa on tullut tulosta. Painot nousevat kevyesti, fiilis on mahtava ja palautuminen nopeaa. Pidän kropastani ja kroppani pitää minusta. Ja arvaatkaa miksi. Siksi, että ravitsen sitä hyvällä ruoalla ja kuuntelen, mitä se milloinkin tarvitsee.

En kuitenkaan ole sitä mieltä, että meidän pitäisi ensisijaisesti riehua salilla tai hikijumpassa vaan olennaista on fyysinen aktiivisuus yleensä. Olen ennen kaikkea arki- ja hyötyliikunnan ystävä. Valitsen kävelyn autokyydin sijaan, kiipeän portaita, käppäilen työkaverin huoneeseen sen sijaan että lähettäisin mailia. Kauppakasseja raahaan mielelläni ja imuroinnin ajaksi laitan taustalle tanssijytkettä. Ärsyttävän reipashenkistä jonkun mielestä, mutta minut on luotu liikkumaan ja rakastan sitä. Omalla kohdallani fyysinen vireys heijastuu suoraan henkiseen jaksamiseen ja tunne-elämän tasapainoon ja väitän, etten ole ainoa.

Koska takana on jo parikymmentä vuotta aktiiviliikkumista, en voi olla ajattelematta, että viime aikojen fiiliksissä myös raakapainotteinen, superfoodeilla terästetty ruokavalio kantaa hedelmää. Vaikka kiinnostus raakailuun on kohdallani herännyt alunperin gastronomisesta uteliaisuudesta, on fyysisen kunnon kasvaminen ja lisääntynyt hyvinvointi toki mieluisa sivutuotos ja yksi syy sille, että raakailu rulettaa edelleen.

Treenipäivien suosikkiaamiaiseni on viime päivinä ollut vanha kunnon kaurapuuro, raakaversiona tosin. Herätessäni olen yleensä nälkäinen ja haluan syödä sen verran tukevasti, että pärjään aamiaisella reippaasti lounasaikaan. Jos kotimaisten viljojen kanssa ei ole ongelmia ja energian kulutuksesi on korkea, kaura on hyvä alku päivälle. Sen kuidut sulavat hitaasti ja pitävät nälän poissa pitkään. Ne myös nostavat verensokeria tasaisesti, ja pitävät insuliinitasot matalina. Kaurasta saa runsaasti hyvälaatuista proteiinia, mikä tietysti kiinnostaa aktiiviurheilijaa. Itseäni kauran maku myös miellyttää, ja vesiliukoisten kuitujen vuoksi blendattuun puuroon syntyy miellyttävän kuohkea rakenne.

Kuohkea kaurapuuro syntyy seuraavasti:

Laita illalla kippoon likoamaan

1,25 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita (esim. Riihipuodin luomukaurahiutaleet)
2 viikunaa
n. 2,5 dl itse tehtyä mantelimaitoa (tai muuta siemen-/pähkinämaitoa)

--> Jääkaappiin yöksi. Aamulla puuropohja kumotaan blenderiin ja lisätään banaania, pakastemarjoja ja jotain mieluista proteiinijauhetta. Itse käytän simppelisti hamppuproteiinia. Sekaan voi heittää myös kourallisen vihreitä lehtiä ja jotain suosikki superia. Itse olen löytänyt ashwagandhan (Kiitos Sepi!). Mahtava tuote, jonka hyvistä ominaisuuksista voi tarkemmin lukea esim. täältä. Itselläni sen positiiviset vaikutukset ovat todella tuntuneet, toisin kuin monien muiden superjauheiden, joiden ihmevoima on jäänyt lähinnä myyntipuheiden varaan.

Yönsininen mustikkaunelma:

Kumoa yön yli lionnut puuropohja blenderiin ja lisää:

pieni banaani
reilu kupillinen (2 dl vähintäin) mustikoita
1 tl spirulinaa
1 rkl hamppuproteiinijauhetta (tai vastaavaa)
tarvittaessa hiukan luomuhunajaa makeutukseksi
kourallinen pinaattia tai muuta mietoa vihreää
1 tl ashwagandha-jauhetta (tai muuta mieluista superyrttiä, esim. macaa)

Blendaa riittävä kauan, jolloin saat kuohkean puuron.

Mansikka-herukkaherkku:

- Valmista kuten edellä, mutta käytä

Mustikoiden tilalla 2 dl pakastemansikoita + 1/2 dl pakastettuja mustaherukoita
Spirulinan tilalla siitepölyrakeita

Muut ainekset kuten mustikkaunelmassa ja blendaile jälleen kuohkeaksi puuroksi.

..................................................

Ja lopuksi vielä päivän löytö: Luomuappelsiineja ja -omeinoita Lidlissä! Ylipakattuina tosin, mutta muuten mahtavaa. Hyvä Lilli!

Bataattidippiä

2011-03-16T09:27:00.003+02:00

Pidän bataatista raakana ja kypsänä. Choosing Raw -blogissa oli jokin aika sitten kypsennetystä bataatista tehty hummus, joka oli todella hyvää. Bataatti-ajatus jäi muhimaan reseptikoneeseen ja ulos putkahti tällainen raakaversio. Olen tehnyt sitä nyt jo monta kertaa ja se on kerännyt enemmän kannattajia kuin perinteinen kypsä esikuvansa.

Bataattihummus:

1/2 keskikokoista bataattia
1/2 kp (1,25 dl) manteleita
1 rkl tahinia
1/2 sitruunan puristettu mehu
1 tl juoksevaa hunajaa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl misoa
1/2 tl jeeraa
1/2 tl paprikajauhetta
laatusuola maun mukaan
2-3 rkl mantelimaitoa tai vettä ohentamiseen
n. 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä

Viimeistelyyn: luomu-balsaminviinietikkaa

Liota manteleita väh. 6 t. Kaada vesi pois ja huuhtele mantelit.

Kuori bataatti ja raasta hienoksi raasteeksi. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen öljyä ja etikkaa lukuunottamatta. Blendaa hienojakoiseksi massaksi. Joudut välillä pysäyttämään koneen ja kaapimaan tahnan reunoilta. Ohenna tarvitaessa mantelimaidolla (--> täyteläisempi maku) tai vedellä (--> menettelee myös). Lisää lopuksi öljyä ja surauta nopeasti tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää mausteita/suolaa tarvittaessa.

Kaavi hummus tarjoilukulhoon. Pirskottele päälle reilusti balsamicoa. Säilyy jääkaapissa pari päivää.

Tämä bataattiherkku piilotteli siis edellisen postauksen pinaattikääreessä, mutta olen keksinyt sille vaikka mitä muitakin loistavia käyttötarkoituksia. Sellaisenaan tietysti dippailuun, jolloin balsamico ehdottomasti viimeistelee makuelämyksen. Vihreän supersalaatin lisukkeena. Bataattidipin kavereita ovat myös eksoottiset hedelmät, kuten papaija ja mango. Ehkä paras kaikista oli eilinen jämäsushi (ei kuvassa), sellaiseen siis upotetaan jääkaapista löytyvät tähteet. Tällä kertaa pilkoin jäljelle jääneen dipin joukkoon mangoa ja silppusin parasta ennen -auringonkukanversot. Vähän tuoretta tilliä mausteeksi, sushi rullalle ja ennenkokematon makuelämys oli valmis.

Yes, can I have some more, please!

Räppiä

2011-03-14T23:24:00.005+02:00

Jokin aika sitten kävi niin, että paketti luomupinaattia näytti lähestyvän parasta ennen päiväystä. Miten niin voi käydä meidän keittiössä, ihmettelen itsekin. Onneksi muistin nähneeni jossain blogissa vihreän wrapin, joka oli tehty pinaatista. Ohje oli ihmeellisen simppeli ja jauhetut chia-siemenet sen salaisuus. Sovelsin ideaa omaan makuuni ja sain pinaatit pelastettua. Samalla syntyi ehdottomasti toiseksi paras tapa herkutella lehtivihreällä. Ensimmäinen on tietysti lehtikaali-sipsit, jotka ovat niin hyviä, etteivät ne voi olla terveellisiä. Selvää green junk foodia ;)

Pinaatti-wrappia ja bataattihummusta

Pinaatti-wrap (2 kpl):

250 g pinaattia

1 pieni kirpeä omena

2 rkl chiasiemeniä jauhettuna

1 rkl oliiviöljyä

1 tkl raw-agavesiirappia

2 tl sitruunanmehua

1 tl tamaria

ripaus laadukasta suolaa

ripaus cayennepippuria

1 tl jeeraa

1/4 tl jauhettua muskottipähkinää

1/4 tl kanelia

Sekoita kaikki monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Levitä ohueksi levyksi kuivurin tasolle tai leivinpaperin päälle uunipellille. Kuivata 4 t tai kunnes levy/letut ovat kiinteitä mutta taipuisia. Huom. jos kuivurisi tasot ovat pyöreää mallia, suosittelen uunikuivausta.

Kaameaa kännykkäkuvausta: Työlounas, täytteenä parsakaalia paprikatahinikastikkeessa.

En tietenkään malttanut lopettaa tähän, vaan jatkoin räppäämistä myös porkkanalla. Niistäkin tuli aika kivoja, varsinkin meksikotyylisille täytteille.

Porkkana-wrap (2 suorakaidetta tai n. 6 lettua):

1 iso porkkana

1 pieni kirpeä omena

2 rkl chiasiemeniä jauhettuna

1 rkl oliiviöljyä

2 tl sitruunanmehua

ripaus laadukasta suolaa

ripaus cayennepippuria

1/4 tl jauhettua muskottipähkinää

1/4 tl kanelia

Raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Sekoita ainekset monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Levitä yhdeksi ohueksi levyksi kuivurin tasolle tai leivinpaperin päälle uunipellille. Kuivattele n 6 t tai kunnes levy/letut ovat kiinteitä mutta taipuisia.

Rullien sisällä pikanttia ananas-punasipulisalsaa

Wrappien täytteinä ovat toimineet viimeisimmät dippihittini, kuten bataattihummus, paprikatahinikastike ja ananas-punasipulisalsa. Niiden ohjeita, ystävät, laitan jakoon myöhemmin. Sitä ennen: Let's wrap!

Tattaripastaa ja rouheaa gremolataa

2011-03-11T06:57:00.008+02:00

Jos jollekin ei vielä ole käynyt selväksi, olen tattarifani. Syvällisempää hehkutusta tattarin ominaisuuksista löytyy täältä, mutta lyhyesti sanottuna: Tattari on superterveellistä, ekoa ja parhaimmillaan jopa lähiruokaa. Tattari on raakailun perusjuttuja - nopeasti itävää ja monikäyttöistä. Vaikka itse käytän tattaria pääosin raakana, se on kypsennettynäkin varteenotettava vaihtoehto kotimaisille viljoille.

Tattari-tagin alle on siis täällä kertynyt resepti jos toinenkin. Niinpä olin aika otettu, kun Keskisen mylly pyysi minulta reseptiä uudistuvan tattaripaketin kylkeen. Parista vaihtoehdosta tuotantoon meni lemppari raakapuuroni, jota voi tähystellä pian kauppohin tulevien suurimopakkausten takakannesta. Keskisen myllyn tattarituotteet ovat suomalaista tattaria mutta eivät kaikilta osin luomua. Tämä johtuu kuulemma siitä, ettei luomusta saatava hinta kata työmäärää, (miten tää ei yhtään yllätä?), mutta jatkossa tämä tulee toivottavasti muuttumaan, koska ulkomaiset ostajat ovat yhä kiinnostuneempia suomalaisesta luomutattarista (jee!). Kiitokseksi reseptistä sain erilaisia tattarituotteita, mukana mm. uutuus: Tattarifusilli.

Vaikka useimmiten lautasellani näkyy raakapastaa, keittelen välillä myös tavallista varsinkin muulle perheelle. Tai ei sekään ihan normitavaraa ole, vaan yleensä speltti- tai hamppupastaa.

Suosikki kombo perheaterialla onkin kypsä pasta ja raaka lisuke. Tältä pohjalta lähdin kokeilemaan myös tattarifusillia. Tattaripastan lisukkeena tarjosin yrttistä gremolataa (tai sinne päin, koska ainahan pitää päästä vähän säätämään), jonka tein tuoreesta persiljasta, kirvelistä ja herneenversoista. Sitruunankuoren lisäksi gremoon antoi lisävääntöä tuore inkivääri. Huikean hyvä lisä!

Pastan keittoajaksi on annettu 2 min., joka oli ehdoton maksimi. Kaikkien kokeilemieni tattaripastojen ongelma soba-nuudeleita lukuunottamatta on herkästi hajoava rakenne. Nämäkään fusillit eivät tehneet poikkeusta. Lyhyestä keittoajasta huolimatta suutuntuma oli yhtä aikaa sekä al dente että taikinainen. Totesin kuitenkin, että pastan jäähtyessä hiukan, se kiinteytyy ja pysyy paremin kasassa. Eli kannattaa sekoitella kastike joukkoon vasta hetken päästä, ellei halua mössöä.

Tattarifusillia ja rouheaa gremolataa (4:lle)

240 g tattarifusillia (tai vastaavaa)

Gremolata

1,25 dl hienoa saksanpähkinärouhetta
3 ruukkua mietoja yrttejä: herneenversoa, persiljaa, kirveliä
pieni nippu ruohosipulia
1-2 valkosipulinkynttä
hiukan raastettua sitruunankuorta
1/2 sitruunan mehu
1 cm pätkä inkivääriä raastettuna
1 rkl raw-agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa
1 tl laadukasta suolaa
1 rkl hiivahiutaleita
5 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Hienonna saksanpähkinät terävällä veitsellä mahdollisimman hienoksi rouheeksi. Siirrä suureen kulhoon. Silppua yrtit samoin terävällä veitsekkä hienoksi ja lisää pähkinärouheen joukkoon. Raasta sekaan sitruunankuori ja inkivääri ja purista valkosipulinkynsi (-kynnet). Lisää loput ainekset ja sekoita puuhakauhalla perusteellisesti sekaisin.

Keitä tattaripasta ohjeen mukaan. Kaada vesi pois ja jäähdytä hiukan. Lisää tilkka oliiviöljyä ja sekoittele varovasti. Ennen tarjoilua kääntele suurpiirteisesti joukkoon gremolata.

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, tein aterialle lisäksi porkkanapastaa, jonka kanssa gremolata sopii myös mielettömän hyvin.

Porkkanapasta

isoja porkkanoita n. 5 kpl
1/4 tl laadukasta suolaa
reilu tujaus sitruunanmehua
1 tl juoksevaa hunajaa
1 rkl vaaleaa misoa
1 tl kuivattua oreganoa

Leikkaa kuoritut porkkanat joko spiraalileikkurilla tai perunankuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi. Sekoita käsin joukkoon loput ainekset. Anna marinoitua hetki. Tarjoa gremon tai suosikkipestosi kanssa.

Kokonaisuus oli taas aika herkku ja tattaripasta toimi ihan kivasti. Tosin rehellisesti sanottuna, kun minun silloin tällöin tekee mieli kypsää pastaa, valitsen mieluummin esim. spelttisen vaihtoehdon. Lähinnä rakenteen takia. Fusillien maku oli ihan jees. Tattari on kuitenkin gluteenittomuuden ja hyvän hiilarikoostumuksena puolesta vehnää parempi vaihtoehto.

Kermaomena

2011-03-08T22:25:00.001+02:00

...eli annoona eli cherimoya. Hedelmä on jo sellaisenaan, jääkaappikylmänä kuin eksoottista vanukasta.

Maistuakseen hyvältä, annoonan pitää olla sopivan kypsä ja pehmeä. Pääosin annoonat tuodaan meille Espanjasta ja laadukkaita hedelmiä on Suomessa vähän vaikeaa saada. Ylikypsänä annoona alkaa maistua vähän mädälle.

Oman annoonani löysin Stockmann Herkun eksoottisten hedelmien osiosta. En tyytynyt syömään sitä sellaisenaan, vaan tei hedelmästä jäädykkeen. Ohje toimii myös pehmeänä vanukkaana (yhdelle).

Lusikoin hedelmälihan kulhoon ja poistin siemenet - joita on paljon, eivätkä ne ole syötäviä! Aika näpelöintiä.

Yhden pienehkön hedelmän satoa.

Sulatin sekaan 1 rkl kookosöljyä ja blendasin sauvasekoittimella samettiseksi.

Lisäsin vähän raastettua sitruunankuorta, sillä hedelmän maku on blendattuna vähän turhankin imelä. Annoonan väri tummuu hapen vaikutuksesta, kuten banaanin tai omenan. Siitä tuli kuitenkin ihan kauniin karamellin ruskeaa.

Kaadoin vanukkaan silikoniseen muottiin ja jäädytin pakastimessa tunnin verran.

Naistenpäivän kunniaksi viimeistelin pinkeillä banaaneilla ja taatelicarob-kastikkeella.

Makeaa!

Superostoksilla Tampereella...

2011-03-06T18:08:00.013+02:00

Kuva täältä.

Suosikkikauppani Tampereella on tietysti Runsaudensarvi. Sinne johtavat luultavasti monen muunkin aidoista raaka-aineista kiinnostuneen, ekosti ja eettisesti suuntautuneen tyypin askelet.

Edellisen visiittini jälkeen Runsis oli muuttanut isompiin tiloihin Kauppakadulle. Vaikka pidinkin aiemmasta pursuilevasta ahtaudesta, uudet tilat olivat hienot. Lisäksi valikoimat vaikuttivat entisestään laajentuneen. Helsingin tarjontaa ei mitenkään voi moittia, mutta löydän Runsaudensarvesta aina jotain jännää, mitä täältä stadista ei saa. Koska perusjuttujen, kuten pähkinöiden, kuivattujen hedelmien, siementen, ryynien tai mausteiden (valikoimat irtomyynnissä vaikuttavat) tarvetta ei nyt ollut, ostoksen menivät tällä kertaa hifistelyn puolelle.

Mukaan tarttui esimerkiksi mahtava kuorituista sesaminsiemenistä tehty raakatahini. Yleensä teen tahinin itse, mutta välillä on ihanaa vain upottaa lusikkansa valmiiseen purkkiin. Kuorittujen siementen vuoksi Carley's Organicin vaalea tahini on lisäksi miedompaa kuin kuin itsetehty. Hinta oli kuitenkin vain murto-osa siitä, jota esim. olen joskus pulittanut DYW:n raakatahinista.

Tällä pikku hiukopalalla jaksoi kivasti seuraavaan ateriaan.

Lisäksi löysin parhaita inkamarjoja ikinä. Isoja, meheviä ja irtomyynnissä, vieläpä kohtuuhintaan. Wau!

Mikä sopikaan paremmin jo pahaksi päässeeseen puutokseen. Rakastan niiden happamankirpeää makua ja napsin marjoja sellaisenaan, kun kaipaan pientä energiabuustia. Erityistä herkkua ne ovat kuitenkin avokadon kanssa.

Koko ei tästä oikein näy, mutta nämä ovat i s o j a.

Superfood-osastolla oli myynnissä irtona peruskalustoon kuuluvien gojien ja kaakaonibsien lisäksi myös kuivattuja happomarjoja ja schizandraa. Ostin jälkimmäisiä kokeeksi.

Schizandra on kiinalaisessa yrittilääkinnässä arvostettu marja, jota myydään lisäravinteena (kapselit, puristeet), mutta myös kuivattuina marjoina tai jauheena.
Schizandralle, jota olen nähnyt kutsutavan myös venäjänjuureksi on listattu useita positiivisia vaikutuksia. Ennen kaikkea marja on adaptogeeninen eli taspainoittaa kehon toimintaa ja lisää vastustuskykyä. Sen mainitaan lisäävän hapenottokykyä, fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä ja stressinsietokykyä. Schizandralla on joidenkin tutkimusten mukaan myönteisiä vaikutuksia myös maksan toiminnalle ja ruoansulatuselimistölle. Kiinassa yrttiä on perinteisesti käytetty myös ihon nuorekkuuden ja elinvoimaisuuden säilyttämiseen. - Ja naiset huomio, kiinalaisen lääketieteen mukaan schizandra tasapainoittaa ertiyisesti naisten hormonitoimintaa ja lisää seksuaalista kykyä ;)

Sellaisenaan marja maistuu todella pahalle, eli mistään namirusinasta ei ole kyse. (- Hehheh, olisittepa nähneet ilmeeni :) Siitä onkin perinteisesti haudutettu teetä. Se menee alas, kun sekaan laittaa reilusti hunajaa - mutta herättää taatusti! Teellä onkin aktivoiva vaikutus, mutta toisaalta ilta-aikaan nautittuna tee rauhoittaa. Ihmeainetta siis.

Schizandra-tee (One cuppa)

1 rkl kuivattuja marjoja
2,5 dl vettä.

Kiehauta vesi ja lisää marjat kattilaan. Vähennä lämpöä ja hauduttele kannen alla vähintäin 15 min. Siivilöi juoma ja lisää hunajaa tai haluamaasi makeutusta.

Päärynäkuppikakut

2011-03-04T21:55:00.015+02:00

Edellisen postauksen laskiaisomppujen ohella syntyivät nämä helpot ja nopeat päärynäkuppikset. Taatelimarsipaanista valmistui pohja, jonka päälle asettelin marinoituja päärynäkuutioita ja viimeistelin kuppikset cashew-kermalla. Eli periaate on vähän sama kuin omenapähkinätortussa (se Hesarin ruokasivuillakin esiintynyt ohje). Kokosin kuppikset silikonisiin muffinivuokiin, mutta joku muu pieni tarjoiluastia käy myös hyvin.

Päärynä kuppikakut (6 kpl)

Täyte:

1 1/2 makeaa luomupäärynää
5 pehmeää taatelia (kivet poistettu)
1/2 tl kardemummaa
1 tl karpalo- tai puolukkajauhetta
ripaus laatusuolaa

Kuutioi päärynä pieniksi kuutioiksi, silppua taatelit. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään kunnolla, ei haittaa, jos täyte hiukan soseutuu.

Pohja:

1,25 dl kuorellisia manteleita
5 pehmeää taatelia silputtuna
ripaus laatusuolaa
3 rkl mantelimaidosta jäänyttä massaa
(hiukan vaahterasiirappia)

Jauha mantelit jauheeksi. Soseuta tehosekoittimella tai sauvasekoittimella taatelit ja mantelijauhe (=taatelimarsipaani). Lisää mantelimaitomassaa sekä suola. Jos seos tuntuu liian löysältä, lisää mantelijauhetta. Lisää makeutusta tarvittaessa.

Painele taikinaa pienten muffinivuokien pohjalle tiiviiksi kerrokseksi (n. 1/3 vuoan korkeudesta). Lusikoi päälle päärynäseos. Viimeistele cashew-kermalla.

Cashew-kerma:

1,25 dl cashew-pähkinöitä (liota vähintäin tunti)
n. 2 dl vettä
(2 rkl kookosöljyä)
1 rkl juoksevaa hunajaa tai raw agavesiirappia
ripaus laadukasta suolaa
1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljatangon sisustaa raaputettuna

Laita blenderiin liotetut ja huuhdellut pähinät. Jauha karkeaksi rouheeksi. Lisää sen verran vettä, että saat blendattua kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää loput ainekset ja jos haluat jäykempää kermaa, myös kookosöljyä. Blendaa niin kauan, että seos lämpenee jonkin verran, jolloin kookosöljy sekoittuu. Siirrä jääkaappiin n. tunniksi, jolloin kerma jähmettyy jonkin verran.

Varaslähtö laskiaiseen

2011-03-01T15:06:00.001+02:00

No, omppuhan se siinä valeasussa :)

Maustoin kanelilla ja kardemummalla, ripauksella laatusuollaa ja makeutin palmusokerilla. Pehmittelin kuivurissa muutaman tunnin.

Täytin taatelimarsipaanilla ja...

...vaniljaisella cashew-kermalla.

Mums!

Sitruunainen pinjansiemenkastike

2011-02-26T22:39:00.002+02:00

Kastikkeet ovat yksi Raw Cuisinen peruskivistä. Melkein mikä tahansa muuttuu raakagourmeeksi, kun päälle sipaisee herkullisen kastikkeen.

Superhelppo arkikastikkeeni syntyy yleensä oliiviöljystä, luomubalsamicosta, laatusuolasta, mustapippurista, valkosipulista ja hiivahiutaleista. Yleensä laitan tipan jotain makeutusta sekaan, esim. juoksevaa luomuhunajaa.

Tänään teki kuitenkin mieli jotain sitruunaista. Usein teen tukevammat soosit cashew-pähkinöistä, mutta käteen tarttuikin lähikaupasta pussi pinjansiemeniä. - jotka tuntuvat muuttuneen tosi tyyriiksi viime aikoina? - Harmi, sillä muuten söisin niitä paljon useammin, kun ovat vietävän herkullisia.

Pinjansiemenet, sitruuna ja timjami muodostivat juuri sellaisen pyhän kolminaisuuden, jota kaipasin porkkanapastani päälle.

- Tämä oli taas yksi niistä aterioista, joilla nuoltiin lautaset :)

Sitruuna-pinjansiemenkastike:

1 pss pinjansiemeniä (80 g)
1/2 sitruunan mehu
1 dl mantelimaitoa tai vettä + 1 rkl tahinia (jos mantelimaitoa ei satu rutiinisti olemaan jääkaapissasi)
0,5 dl vettä
1,5 dl kylmäpuristettua auringonkukka- avokado- tai oliiviöljyä
1 tl omenaviinietikkaa
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/4 tl laadukasta suolaa
mustapippuria
2 -3 tl juoksevaa luomuhunajaa tai raw agavesiirappia
1/4 tl kurkumajauhetta
nippu tuoretta timjamia tai 2 tl kuivattua timjamia

Blendaa tehosekoittimessa pinjansiemenet ja sitruunanmehu karkeaksi rouheeksi. Lisää mantelimaito ja vesi (tai pelkkä vettä + tahinia) ja blendaa kastikkeeksi. Lisää loput ainekset ja blendaa nopeasti tasaiseksi. Lisää tuore timjami hienona silppuna (tai kuivattu) ja sekoita käsin joukkoon.

Tässä vielä namin Lördag-pastan ohje:

Porkkanapasta:

1 kg porkkanoita

Kuori ja suikaloi esim. juustohöylällä tai perunankuorimaveitsellä. Sekoita joukkoon

1 tl laadukasta suolaa
hiukan mustapippuria
1 tl juoksevaa luomuhunajaa
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi puristettuna
n. 2 cm pätkä tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna

Annoin marinoitua sen aikaa, kun valmistin pinjansiemenkastikkeen. Lisäsin sitten joukkoon

2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
nipun ruohosipulia (surkeaa tähän vuodenaikaan)
nipun tuoretta basilikaa (samat sanat)
1 rasiallisen ananaskirsikoita sekä kirsikkatomaatteja
reilun kourallisen kalamataoliiveja

Sekoita ja asettele tarjoiluastiaan. Kaada päälle reilusti pinjansiemenkastiketta. Viimeistelin oman annokseni vielä tuoreilla versoilla. Ihanuutta! - Jälleen...

Luomu- ja lähiruokaa Töölössä

2011-02-24T11:56:00.003+02:00

Talviaikaan kasvisten ja hedelmien suurkuluttajan lähiruoka-ajattelu ei onnistu parhaalla tavalla, mutta luomuun pyrin panostamaan aina kun mahdollista. Hinnasta viis, omaan ja rakkaitteni hyvinvointiin olen valmis satsaamaan. - No, tiettyä maalaisjärkeä kyllä käytän tässäkin asiassa. Jos luomukukkakaalin kilohinta on 24 € ja tavallisen saa 3 erolla, tyydyn tavalliseen tai vaihdan suunnitelmaa.

Yleinen käsitys kuitenkin on se, että suomalaiset suhtautuvat nihkeästi luomuun. Tuottajahinnat ovat alhaalla, mutta kuluttajahinna korkealla. Siksi kotimaista tuotantoa ja tarjontaa on aika vähän. Onneksi tilanne muuttuu pikkuhiljaa. Pieniä, luomuun ja lähiruokaa erikoistuneita kauppoja on ilmaantunut ainakin Helsinkiin tasaista tahtia ja jotkut suuret myymälät ovat ottaneet yhä enemmän luomua valikoimiinsa. Jes!

Ei varsinaisesti ole enää uutinen, että Porvoolainen luomu- ja lähiruokaan erikoistunut Aton & Anton on avannut liikkeen myös Helsingin Töölöön, Museokadulle. Tämä tapahtui jo viime marraskuussa, mutta ennätin katsastamaan paikan vasta nyt.

Nettisivuilla yrityksen filosofiana on mm. tarjota tuoretta, lähellä tuotettua, sesongin mukaista ruokaa, jonka tuotantoketju on asiakkaan nähtävillä. Visiona on "olla vaihtoehto, elämyksellisen ruokashoppailun edelläkävijä."

Itse en halua määritellä itseäni elämyksiä hakevaksi ruokashoppailijaksi, vaan haluan saada lautaselleni aitoa ruokaa, päivittäin. Mutta kiva tietysti, jos pieni lifestylismi houkuttelee paikalle enemmän asiakkaita. Myyjän mukaan niitä onkin kaupassa riittänyt, viikonloppuisin hulinaksi saakka. Visiittini arkiaamupäivänä oli kuitenkin rauhallinen ja sain kierrellä ja katsella rauhassa.

Kun kauppaa lähestyy Runeberginkadulta, ensimmäisessä näyteikkunassa kohtaa makkaroita, juustoja ja runsaan lihatiskin. "Hmm.. ei ehkä vegeilijän paikka sittenkään?" Ovesta oikealle on komea leipähylly, mutta vasta näkymä vasemmalla sai minut livahtamaan sisään varsin vilkkaasti:

Lemppari raw-patukoitani Whole Foodsista! Hinta on kyllä sikamainen, mutta pakkohan yksi oli ostaa fiiliksen vuoksi.

Myös kasvis- ja hedelmävalikoima oli todella ilahduttava - ottaen huomioon kaupan pienehkön koon.

Nyt tiedän Hesassa ainakin kolme paikkaa josta saa ostaa muitakin luomuvihreitä kuin iänikuista ruukkutammenlehvää! Nopealla katsauksella hyllyssä oli ainakin luomuvuonankaalia, -pinaattia, -rucolaa sekä perusruukkusalaatit. Myös tuoreita yrttejä, kuten korianteria, salviaa ja rosmariinia löytyi, ja muista kasviksista ja juureksista puhumattakaan.

Hedelmäosio ei ollut paha sekään. Ananaksia ja mangoja halajava saa tosin suunnistaa muualle - ja kysyä itseltään, tarvitsenko todella näitä eksoottisia herkkuja täällä napapiirin talven tuntumassa. (Tosin itsekin vastaan tuohon liian usein myöntävästi...)

Raakailijaa kiinnostavia hyllyjä

A&A:ssa myydään erityisesti Renee Voltairen ja Pollenin tuotteita, joista edellisellä on useita myös raakailijaa kiinnostavia tuotteita. Eläinkunnan antimiin en tässä mene, mutta varmaan niiden ystävälle A&A:n tarjonta on, jos mahdollista, vielä huikeampaa.

Itse poistuin kuitenkin tyytyväisenä täyden repun kanssa.

Saalista

Ja täytyyhän ruokablogissa olla ainakin yksi resepti. Syntyi välipalaksi päivän saaliista. Parhaat oivallukset ovat niitä yksinkertaisimpia.

Tuunattu omppu:

Yksi makea ja mehukas luomuomena.
Laadukasta kanelia

Ensin pesaistu omppu halki ja kanelia päälle.

Kun maustetun omenan tarjoaa suupaloina, lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.

Kaneli oli hifistelyä: Maailman parasta Vietnamilaista oikeaa kanelia. Makeaa ja aromikasta.

Raakatoffeeta ja muikeampaa tavaraa

2011-02-21T11:28:00.003+02:00

Eilen saattelin lapset maalle hiihtoloman viettoon, mies on työmatkalla ja minulla oli - aikaa itselle :)
Ensin lorvalua ystävän kanssa kahvilassa (Edelleen peräänkuulutettuna Raw Friendly tai edes Vegan Friendly Cafe Helsingin keskustassa, sellainen mihin veisit isoäitisikin...). Sitten kevyttä treenailua salilla. Illalla aikaa meditointiin, minkä jälkeen rentoutuminen jatkui hyvän ruuan, kirjan ja kissan kanssa.

Ihmeellistä! Tarkoitan, voiko elämä olla näin IISIÄ?

- No, tiedän että parin päivän jälkeen kaipaisin taas sitä pientä pyörremyrskyä, joka meillä yleensä vallitsee. Mutta akkujen lataus ja itsestä huolehtiminen ovat edellytys sille, että arjestakin jaksaa nauttia.

Mamin herkkuhetkessä oli tällä kertaa tarjolla Raw-toffeeta. Tai jotain, joka syntyy kun yhdistää kaakaovoita, mulperin marjoja ja cashew-pähkinöitä sekä rapeita sesaminsiemeniä - ja maistuu toffeelle.

Raakatoffee:
Mitat: 1/3 kp = 80 ml, 1/4 kp = 60 ml

1/3 kp raastettua kaakaovoita (mitattu kuivana)
1 rkl juoksevaa hunajaa tai raaka-agavesiirappia (tai maun mukaan)
1/4 kp mulperinmarjoja
1/4 kp cashew-pähkinöitä
3 rkl tocotrienols-jauhetta
1/8 tl laadukasta suolaa
1 tl lucuma-jauhetta
1 tl vaniljauutetta tai jauhettua luonnonvaniljaa

1/4 kp sesaminsiemeniä

Jauha tehosekoittimessa tai vastaavassa jauheeksi mulperit sekä cashewit + suola (nämä erikseen siis). Sekoita jauheisiin tocotrienols, lucuma ja vanilja, jos käytät jauhemaisessa muodossa.

Sulata kaakaovoi vesihauteessa. (Käytän itse tässä mieluiten lasikulhoa, joka pysyy kattilan reunojen varassa eikä ulotu pohjaan saakka. Siinä on tukevinta hämmennellä aineksia, vaikka kattilassa on vettä.) Lisää sulaan kaakaovoihin hunaja/agave ja sekoita. Ota kulho pois vesihauteesta ja sekoita joukkoon loput aineksista (vaniljauute tässä vaiheessa, jos sitä käytät) sesaminsiemeniä lukuunottamatta. Kaada pieneen suorakulmaiseen muottiin jähmettymään. Itse käytin muovikelmulla vuorattua pakasterasiaa. Ripottele pinnalle reilu kerros sesaminsiemeniä ja painele niitä varovaisesti, niin että tarttuvat seoksen pintaan. Laita hetkeksi pakastimeen (tai ulos) jähmettymään. Leikkaa nelikulmaisiksi paloiksi ja hemmottele itseäsi ja rakkaitasi.

Jotta homma ei muuttuisi ihan imeläksi, luettava oli sitten muikeampaa tavaraa.

Jonathan Safran Foerin Eläinten Syömisestä (Eating Animals) on kirja, joka ei vain tyydy liittymään kuluneeseen kasvissyönti vs. lihansyönti -debattiin. Foer valottaa ruokaan ja ravintoon liittyvä uskomuksiamme, tottumuksiamme ja valintojamme paljon laajemmin. Ei paasaa, vaan toteaa - kiihkottomasti mutta ikävän (tai kutkuttavan ;) osuvasti. Kirja on kirjoitettu vetätävästi jopa viihdyttävästi ja suomennos on sujuva. Eli suosittelen kaikille, jotka jossain vaiheessa pohtivat (tai ovat pohtineet) omia valintojaan suhteessa ruokaan, ravitsemukseen, kuluttamiseen.

"Ironista kyllä, viime kädessä kaikkiruokainen sekasyöjä vaikuttaa sosiaalisesti avarakatseisemmalta kuin yksilö, joka yrittää syödä koko yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. Ruokavalintoja määrittävät monet tekijät, mutta järki (saati tiedostavuus) ei yleensä ole listan kärkipäässä."

Raaka ei ole yhtäkuin kylmää

2011-02-19T10:54:00.005+02:00

Moni kokee, että raakailu ei näin talvihytinässä houkuttele. Pienenä vinkkinä, että raakailu ei tarkoita sitä, että pitää syödä jääkaappikylmää tavaraa. Useimmat ravintoaineet ja entsyymit kestävät kuumentamisen 40 asteeseen ja sehän riittää hyvinkin lämpimään fiilikseen. Jos vihersmoothie aamulla hytisyttää, sen voi korvata vaikka tällä lämpimällä appelsiini-carobjuomalla. Smoothiensa voi sitten nauttia myöhemmin tai syödä vihreät jossain muussa muodossa.

Ylenmääräinen kylmien ruokien sulattelu on elimistölle muutenkin vaativaa, joten etenkin näin talvella kannattaa ruokansa nauttia vähintäin huoneenlämpöisenä. Eli ei raw-pastaa suoraan jääkaapista, vaan ensin työpöydälle tunniksi odottelemaan. Vinkkinä vielä, että kuivuria voi käyttää myös ruokien lämmittämiseen. Samaan tarkoitukseen kelpaa myös uunin matalin lämpötila, jos sen saa pysymään siinä ratkaisevassa neljässä kympissä.

Raakakeittoihin ja smoothieihin nesteen voi lämmittää varovasti vesihauteessa kädenlämpöiseksi. Tehoblenderit myös lämmittävät sopan, kun sekoittamista jatkaa riittävän pitkään.

Myös tiettyt ruoka-aineet ovat lämmittäviä. Näistä raakailuun sopivat mm.
- monet mausteet, erityisesti chilit, cayenne, pippurit, valkosipuli, inkivääri, kurkuma, kaneli, kaardemumma
- ns. juurekset, kuten punajuuri, porkkana, bataatti, palsternakka jne.
- superfoodeista maca, raakakaakao, kuivatut goji, inkamarja sekä siemenet, kuten chia ja hamppu
- palkokasvit, kuten kikherneet ja adukipavut (idätettyinä)
- useimmat pähkinät ja siemenet
- viljakasvit, kuten tattari, hirssi ja quinoa sekä kotimaiset viljat (liotettuina tai idätettyinä)
- laadukkaat rasvat, joita kannattaakin erityisesti talvella nauttia riittävästi
- samoin laadukasta suolaa, kuten Himalaja- tai ruususuolaa tai puhdistamaton merisuola, kuten Celtic Sea Salt

Lämmin appelsiini-carob -juoma

2,5 dl mantelimaitoa
2 tl carob-jauhetta - tai raakakaakaota, jos pidät siitä enemmän
1 tl raastettua appelsiininkuorta
(1 tl mesquite-jauhetta* - tämä on vaan niin namia, mutta ilmankin onnistuu)
1/2 - 1 rkl luomuhunajaa

Lämmitä mantelimaito vesihauteessa 40-asteiseksi. Voit käyttää elintarvielämpömittaria tai näppituntumaa. Laita blenderiin kaikki ainekset ja surauta tasaiseksi. Pinnalle voi ripotella vielä hiukan kanelia.

Jos oikein lämpöisen juoman haluat, ripauta blendausvaiheessa sekaan vähän cayenne-pippuria. Nauti kiireettä valoisaa talviaamua ihmetellen.

...............................................
* Mesquite-jauhetta saadaan jauhamala pensasmaisen puun tuottamia palkohedelmiä. Maku on makea ja hedelmäinen, makeus tulee pääosin fruktoosista mutta mesquiten sisältämä runsas kuitu tasaa verensokerin vaihtelua. Mesquitesta saa myös kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, rautaa ja sinkkiä.

Raakailusta Hesarissa

2011-02-17T07:40:00.002+02:00

Huomenta ystävät!

Nyt on sitten saatu Hesarikin mukaan raw food -rattaisiin ;)

Juttu, on tehty jo viime syksynä ja sen oli tarkoitus ilmestyä aiemmin, mutta muut ajankohtaiset aiheet kiilasivat kuulemma edelle. Noo, voi ollakin, että tämän hetken ennätyspakkaset eivät juuri nyt inspiroi kokeilemaan raakailua. - Tosin itseäni (entistä vilukissaa) ei kylmyys enää nykyisin kiusaa. Ja väittäisin, että raakailulla on asian kanssa jotain tekemistä...

Omenapähkinätorttu ja cashew-kermaa

. Jutun teko sinänsä oli mielenkiintoista ja hauskaa. Kokkailin raakaruokaa ja söimme toimittajan ja kuvaajan kanssa hyvän aterian. Valitettavasti lehden kuvat eivät anna oikeutta manituille sapuskoille. Joten, jos joku uusi tuttavuus on eksynyt tänne blogiin asti, ohessa toivottavasti vähän edustavampia kuvia resepteistä. Kaikki mainitut ohjeet löytyvät siis täältä blogistakin.

Raw pasta - sesongin mukaan porkkanasta ja bataatista. Lisänä puolukoita

Toivottavasti niiden kautta välittyy se, että raw food ei ole vaan terveellistä, vaan myös hyvää ja kaunista :)

Raw Pasta primavera - viime kesältä

Ihanaa päivää kaikille!

Mediapoimintoja

2011-02-15T23:07:00.004+02:00

Eilisessä Prisma-dokumentissa tuli taas lisää näyttöä siitä, että Olet sitä mitä syöt. Molekyylibiologian tämän hetken kuuma aihe, epigenetiikka antaa omalta osaltaan tieteellistä pohjaa sille, minkä me jo oikeastaan tiedämmekin. Eli syömämme ruoka vaikuttaa terveyteemme, jopa ulkonäköömme ja mahdollisesti myös seuraavan sukupolven hyvinvointiin.
Tietyt ruoka-aineet (polyfenolit), joita on erityisen paljon juuri kasviksissa, tukevat elimistömme terveyttä ylläpitäviä prosesseja aktivoimalla geenejä, jotka lisäävät immunipuolustuksen toimintaa ja ehkäisevät mm. syöpää sekä sydän- ja verisuonitauteja. Ykkösiä tässä suhteessa ovat mm. vihreät lehtivihannekset, parsakaali, granaattiomena ja avokado.

Jostain kumman syystä ne ovatkin jo perussettiä ruokapöydässäni, ja voisin suoralta kädeltä nimetä suosikkiraaka-aineikseni. Niin se sisäinen viisaus taas ohjaa, kun sitä malttaa kuunnella. Mutta hyvä syy siis popsia pupunruokaa siis muillekin ;).
Jos Prisma jäi eilen näkemättä, sen voi käydä katsomassa Yle Areenassa.

Ja sitten kaikki Tuoteselostesalapoliisit huomio! Toinen kiinnostava ohjelma on vasta tulossa. Ensi viikon maanantaina 21.2. Yle TV2:n Silminnäkijässä aiheena on Väärennetty ruoka. Toimittaja Matts Dumell kulkee Mats-Eric Nilssoni (Petos lautasella) jalanjäljissä selvittämässä eturivin asiantuntijoiden avulla jokapäiväisten ruokatuotteiden sisältöä, lisäaineiden määrää ja valmistusmenetelmiä. Ja kuten ohjelman puffissa todetaan: "Ruokakaupan hyllyt notkuvat tuotteita, joiden maku, väri ja koostumus on luotu keinotekoisesti lisäaineilla. Suomalainen asiakas kelpuuttaa väärennetynkin ruuan mukisematta."

No, onneksi me kaikki emme tee, kuten elintarviketeollisuus luulee ;)

Kannattaa myös tsekata uusin Evita, jossa on asiallinen juttu raakaravinnosta.

Tämä illan sapuskana meillä olikin sitten epigeneettisesti asiallinen lime-avokadokeitto, joka oli vielä superhelppo ja muutenkin ihana. - Ohje on alunperin jostain netistä, mutta hukkasin sen ja tein sitten vähän sinne päin. Terveysgourmeeta!

Lime-avokadokeitto

3 kypsää avokadoa
1/2 l kookosvettä (psst... parhaillaan tarjouksessa Ruohonjuuressa)
1/2 - 1 valkosipulinkynsi
1 lime kuorittuna
vajaa 1 tl laadukasta suolaa
mustapippuria
1/2 tl jeeraa
1/2 tl jauhettua korianteria
reilu ripaus cayenne-pippuria
vettä tarvittaessa

Heittele kaikki blenderiin ja surauta samettiseksi keitoksi. Lisää lopuksi

nippu tuoretta tilliä

ja sekoita nopeasti matalilla kierroksilla niin, että vähän hienontuu, mutta ei muutu ihan atomeiksi. Lisää tarvittaessa vettä, että saat sopivat sakean keiton.
Kookosveden tilalla voit käyttää myös vettä, mutta raikas ja ihanan mineraali- ja vitamiinirikas kookosvesi lisää sekä makua että laatua keittoon.
Jälkikasvun vinkki: Dippaile keittoon paprika- ja kurkkuviipaleita.

Raw Japan: Wasabi-tofu täytteiset retikkanuudelit

2011-02-13T23:15:00.005+02:00

Helmikuun ruokahaasteeksi Moments-Katja heitti Japanin. Syön usein sushia ja misokeittoa, ja käyän japanilaisesta keittiöstä löytyviä raaka-aineita, kuten tofua ja leviä, mutta siihen se sitten rajoittuukin. Ihailen kuitenkin japanilaisen keittiön esteettisyyttä, selkeitä makuja ja raaka-aineiden kunnioitusta. Annoksista löytyvät perusmaut: hapan, suolainen, makea ja karvas, tasapainoisena kokonaisuutena.

Jostain syystä yhdistän myös retikan japanilaiseen keittiöön. Yaelian (Appelsiineja ja hunajaa) postasikin juuri retiiseistä ja retikasta, jotka itsekin koen vähän haastavina ja käytän vain harvoin. Meiltä kaupoista löytyvä valkoinen retikka on kuitenkin aika mieto ja ohuen ohueksi viipaloituna, laadukkaalla merisuolalla maustettuna se on yllättävän hyvää. Niistä saa myös hyvän pohjan täytetyille "nuudeleille".

Koska Japani kutsuu, käytin nuudelien täytteenä wasabilla ja inkiväärillä maustettua tofua. Täytteestä tuli ihanaa ihan sellaisenaankin, mutta se myös tasoitti sopivasti retikan kirpeyttä. Tarjosin retikkanuudeleita hapanimelän luumukastikkeen sekä marinoidun levän ja kesäkurpitsan kanssa. Raw Japan, here we come!

Retikkanuudelit wasabi-tofu täytteellä:

n. 10 cm pätkä valkoista retikkaa
laadukasta suolaa (käytin Celtic Sea salttia)

1/2 pkt (125 g) kiinteää, maustamatonta tofua
1,25 dl cashew-pähkinöitä
2 tl wasabi-tahnaa
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
1/2 - 1 tl laadukasta suolaa
1 rkl umeboshi-etikkaa tai riisiviinietikkaa
1-2 tl juoksevaa hunajaa

Viimeistelyyn:

mietoa sesam-öljyä
sesamin siemeniä

Kuori retikka ja leikkaa mandoliinileikkurilla ohuen ohuiksi viipaleiksi. Ripottele sekaan n. 1/2 tl suolaa ja sekoita käsin niin, että suola levittyy tasaisesti. Jätä maustumaan.

Tee täyte: Jauha (kuivat) casshew-pähkinät jauheeksi. Cashew tuo pehmeyttä ja täyteläisyyttä taikinaan. Lisää tofu kuutioituna sekä muut ainekset. Sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Mausta ja lisää mausteita tarvittaessa. Wasabi-valmisteissa on eroja. Käytin luomu-wasabitahnaa, joka on aika mietoa, joten sitä sai laittaa aika reilusti. Maistelemalla löydät itsellesi sopivan määrän.

Laita pieni nokare täytettä kunkin retikkaviipaleen päälleja käännä kaksinkerroin.

Sivele valmiit nuudelit sesamöljyllä ja ripottele päälle sesamin siemeniä. Mustat ovat kivan näköisiä, mutta vaaleat ihan yhtä ok.

Luumukastike:

4 kypsää punaista luumua (Luomu-luumut olivat tarjouksessa Kampin K-marketissa. Hyvä Kamppi!)
1 rkl umeboshi- tai riisiviinietikkaa
1/2 dl luomuomenamehua
1 rkl juoksevaa luomuhunajaa
2 tl tamaria
hiukan laadukasta suolaa
1 tl raastettua valkosipulia
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 rkl kylmäpuristettua seamöljyä

Poista luumuista kivet. Sekoita kaksi luumua ja muut kastikeainekset sauvasekoittimella tai käsin vatkaten. Silppua kaksi jäljellä olevaa luumua mahdollisimman pieneksi ja sekoita käsin kastikkeeseen.

Tarjoa retikkanuudeleiden kanssa.

Parhaat kräkkerit, osa II

2011-02-10T23:20:00.006+02:00

Kertauksena vielä raw-kräkkereiden lyhyt oppimäärä:

Kräkkeri = (siemeniä/pähkinöitä + jotain nestettä/kosteaa muuta raaka-ainetta) + kuivatus.

Geeliytyvät siemenet, kuten pellava ja chia sitovat taikinaa.
Runsaasti pähkinää ja siemeniä sisältävät kräkkerit ovat raskaampia, keveyttä saa lisäämällä taikinaan juures- tai vihannesraasteita.
Idätetty tattari tai muut jyvät tekevät kräkkereistä ruokaisia ja leipämäisiä. Monet ns. viljat tuovat kräkkereihin kuitenkin karvautta.
Kuivatuista tai tuoreista hedelmistä saa luonnolista makeutta ja massaa. Vaihtoehtoisesti makeutukseen voi käyttää esim. hunajaa.
Jos pidät rouheisista kräkkereistä, lisään usein taikinaan osan siemenistä kokonaisina. Tasaiseksi jauhetusta taikinasta tulee tiiviitä levyjä, jotka kuitenkin sopivat hyvin esim. raw-pizzapohjiksi.
Mausteita ja suolaa kannattaa käyttää, yrttejä reilusti, muita mausteita kohtuudella ja suolaa varovasti.
Jos taikina sisältää jauhettuja pähkinöitä/siemeniä, siihen ei välttämättä tarvitse lisätä rasvaa. Muussa tapauksessa pieni öljylisä saattaa olla paikallaan. Kookosöljyn kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska se saattaa reagoida yllättävällä tavalla muiden ainesten kanssa ja maku muuttuu härskiksi.

Ja kun raakaleipästen perusniksit ovat hallussa, vain mielikuvitus on rajana uusien variaatioiden kehittelyssä.

Raw-leipien evoluutio siis jatkuu. Edellisen postauksen kräkkerit olivat aika mausteisia ja krouveja ja tarjoan niitä yleensä pääaterioilla tai napostelen sellaisenaan. Seuraavien ohjeiden leipäset ovat edellisiä tuhdimpia mutta maultaan hienovaraisempia. Syön niitä usein aamulla, tai kun kaipaan tukevampaa välipalaa.

Pari huomiota ohjeista:

Käytän vähän sekaisin kuppi- ja desimittoja, koska olen merkinnyt ne muistiin pidemmän ajan kuluessa. Kuppi eli kp on ohjeissa yhtä kuin 2,5 dl, 1/2 kp = 1,25 dl, 1/3 kp = 80 ml ja 1/4 kp = 60 ml.
Jos muuta ei ole sanottu, pähkinät ja siemenet käytetään kuivina. Olen kuitenkin yleensä etukäteen liottanut ja kuivattanut ne, jolloin mm. niiden sisältämät fytaatit liukenevat ja elimistö saa hyvä aineet paremmin käyttöön. Kiireessä pähkinöiden käyttö suoraan pussista on kuitenkin ihan ok.

Chia-kräkkerit:

Halusin kokeilla chia-siemeniä pellavansiementen sijaan. Hyvä pohja lounasleiville, joilla voi samalla tankata päivän omegat.

1 dl chia-siemeniä
11/2 dl vettä

- Sekoita keskenään ja anna turvota 1/2 tuntia. Sekoittele, ettei geeliin muodostu ylimääräisiä kokkareita.

1 keskikokoinen luomuomena
150 g kesäkurpitsaa (kuorittuna)
1 1/2 dl tattarinituja jauhettuna
n. 75 g parapähkinöitä - jauha jauheeksi niin hyvin, kuin pystyt
1 dl kurpitsansiemeniä - jauha jauheeksi
4 kuivattua taatelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jeeraa
1/2 tl jauhettua korianteria
1 tl carob-jauhetta (lisää täyteläisyyttä makuun)
1/2 tl himalaja-suolaa

Jauha erikseen päkinät ja siemenet sekä tattarinidut jauheeksi. Paloittele omena ja kesäkurpitsa monitoimikoneen kulhoon (s-terä). Lisää pähkinä/siemen-jauheet ja loput ainekset ja sekoita täydellä teholla. Lisää lopuksi chia-siemenmassa ja käytä konetta vain sen verran, että saat tasaisen taikinan.

Levitä lastalla ohueksi levyksi kuivurin tasolle tai uunipellille (40 astetta, uuniluukku raollaan) ja leikkele jo tässä vaiheessa annospaloiksi. Kuivata n. 10 t tai kunnes leipästen koostumus on sopiva. Käännä kuivattamisen loppuvaiheessa ympäri niin, että leipäset kuivuvat myös toiselta puolelta.

Tattari-mantelileivät:

Mantelimaidon tekemisestä jäljelle jäävä massa on mainio pohja kaikenlaisille raakaleivonnaisille, mutta raw-leivissä se on ihan yliveto. Tattarinidut ovat toinen loistoraaka-aine uunittoman leipurin keittiössä. Niinpä tämä onkin ylivoimainen suosikkireseptini, jonka vuoksi joudun tekemään jatkuvasti mantelimaitoa ja idättämään tattareita! Mutta minkäs teet, olen koukussa. Näistä tehtyjä eväsleipiä on myös ollut pakattuna erinnäisillä reissuilla. (Salaista onnea oli mussuttaa omaa herkkukräkkeriä samalla, kun toiset jyrsivät mautonta lentokonesämpylää.)

1,5 kp porkkanamehun puristamisesta jäänyttä kuitua TAI hienoksi raastettua bataattia
1 kp mantelimaidon tekemisestä jäänyttä massaa
1/2 l idätetttyä tattaria (lisää puolet taikinaan sauvasekoitusvaiheessa, puolet lopuksi kokonaisina)

Sekoita sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi:

1/2 kp auringonkukansiemeniä
1/3 kp pellanvansiemeniä
1/2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1 tl ruususuolaa
2 tl omenaviinietikkaa
1/2 rkl agavesiirappia

Sekoita taikinaan käsin. Muotoile vähän paksummiksi leipäsiksi tai levyksi. Kuivattele kuivurissa tai uunin alaosassa 8 - 12 t sen mukaan, miten pehmeitä haluat. Itse pidän enemmän paksummista ja pehmeämmistä leipäsistä, joiden päälle sipaisen kookosöljyä ja ripottelen hiukan laadukasta suolaa.

Päärynä-mantelileipäset:

Varioin tämän edellisen ohjeen pohjalta, erityisesti kiireettömiä sunntaiaamuja ajatellen. Leipäset ovat hiukan makeita ja muodostavat jumalaisen liiton hasselpähkinätahnan kanssa.

1 1/2 kp mantelimaidosta jäänyttä puristusjätettä
2/3 kp idätettyä tattaria
1 napakka päärynä karkeana raasteena
1/2 kesäkurpitsaa (150 g) kuorittuna ja raastettuna

- Sekoita sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi taikinaksi. Lisää käsin sekoittaen:

1 tl juoksevaa luomuhunajaa
2 rkl chiasiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl rusinoita
2 tl sitruunanmehua
1 tl laadukasta suolaa
2 rkl omega-öljyä
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jauhettua kanelia
1 tl mesquite-jauhetta
3/4 tl soodaa

Sekoita kunnolla käsin tasaiseksi taikinaksi. Muotoile paksuhkoiksi leipäsiksi ja kuivattele 8 - 12 t kuivurin tehosta riippuen.

.............................................................

Ja sitten sokerina pohjalla...

Parhaillaan kuivurissa huristelee banaanipähkinäleipä. Vähältä piti, etten pistellyt herkkutaikinaa poskeen jo sellaisenaan. Muuta esittelyä ei sitten kaivatakaan. Herkkua!

Banaanipähkinäleipä:

2 keskikokoista kypsää banaania

1 kp cashew-pähkinöitä

1/3 kp pekaani- tai saksanpähkinöitä

1/2 tl kanelia

1/4 tl kaardemummaa

1 tl vaniljajauhetta

1/4 tl laadukasta suolaa

(kourallinen rusinoita)

Jauha ensin pähkinät jauheeksi. Paloittele banaanit monitoimikoneen kulhoon (s-terä) ja lisää loput ainekset. Sekoita huipputeholla tasaiseksi taikinaksi. Jos käytät rusinoita, lisää ne vasta lopuksi ja pyöräytä konetta muutama sykäys niin, että rusinat sekoittuvat taikinaan, mutta pysyvät kokonaisina. Muotoile kuivurin tasolle tai leivinpaperin päälle uunpellille 1/2 cm paksuisiksi leipäsiksi tai levyksi ja kuivattele 10 - 14 t. (Uunissa: 40 astetta, uuniluukku raollaan) Käännä leipäset kuivattamisen loppuvaiheessa esim. noin tuntia ennen, jolloin molemmat puolet kuivahtavat tasaisesti.

Tässä mennään vasta kuivurissa. Ilmassa kuitenkin jo ihana banaanikakun tuoksu!

Viikuna-laku

2011-02-06T23:15:00.006+02:00

Hups hei, Keittiökameleontti täytti kuluneella viikolla 2 v! Synttäreiden kunniaksi vähän herkkuohjetta.

En ole koskaan ollut suklaafriikki, mutta laku ja salmiakki ovat kyllä maistuneet. Mea Salon tulevassa raakanamikirjassa on luvassa myös raakalakuohje, jota odotan innolla. Myös Erica Palmcrantzilla on ohje lakritsan makuisille pallosille. Ne ovatkin hyviä, mutta koostumus on jotain muuta kuin oikeassa lakussa.

Pan de higo on espanjalainen, viikunoista valmistettu makea leipä tai kakku - tai oikeastaan käntty. Se nimittäin sisältää lähinnä kuivattua viikunaa, eikä lainkaan jauhoja, eikä siis ollenkaan muistuta leipää. Sen valmistaminen on helppoa ja vielä helpompaa on kääntää ohje raw-kielelle. Näkemissäni alkuperäisohjeissa nimittäin paahdetaan lähinnä mantelit ja muu onkin sitten kypsentämätöntä.

Mitä tekemistä viikunaleivällä on lakritsin kanssa? Viikunaleipä maustetaan usein aniksella, mikä tuo etäisesti mieleen lakritsin. Myös koostumukseltaan Pan de higo on aika lakumaista, eli vähän kovaa ja sitkeää.
Lakritsanhimoissani tein sitten oman viikunaleipäni, jonka maustoin reilusti aniksella sekä Punnitse & Säästästä ostamallani lakritsanjuuriuutteella. Sitä myydään imeskeltävän tangon muodossa. Myös Tampereen Runsaudensarvessa olen sitä tähnyt. Tanko muisuttaa mustaa lakua, mutta on kovaa. Mursin tangosta paloja, jotka liotin vesitilkkaan, jolloin se oli helppo sekoittaa muihin aineksiin. Uutteen tilalla voisi käyttää myös kuivattua lakritsijuurta jauhettuna.

Viikunalakritsi:

14 kuivattua viikunaa
1/3 lakritstinjuuritankoa + 2 rkl vettä
TAI 1 rkl jauhettua kuivattua lakritsinjuurta
1 tl jauhettua tähtianista
2 mitallista steviaa tai 1 rkl luomuhunajaa
1 tl luonnonvaniljajauhetta
1/4 tl laadukasta suolaa
(2 rkl mustia sesaminsiemeniä jauhettuna)
1 tl psyllium-siemenjauhetta

Kuivattu lakritsijuuri käy myös.

Paloittele lakritsinjuuritako ja liota vesitilkassa. (Tai rauha kuivattua juurta tehosekoittimessa tms. mahdollisimman hienoksi jauheeksi) Poista viikuinoista kova kanta. Laita monitoimikoneen kulhoon (s-terä). Jauha huipputeholla viikunat karkeaksi rouheeksi. Lisää veteen liotettu lakritsinjuuriuute tai 1 rkl jauhettua kuivattua lakristinjuurta sekä muuta ainekset.

Käytä konetta huipputeholla, kunnes saat mahdollisimman tasaisen massan.

Painele massa leivinpaperin päälle n. 1,5 cm paksuiseksi kakuksi. Laita 1/2 pakastimeen, kunnes massa kovettuu. Leikkele sopiviksi paloiksi. Koska halusin lakuistani kovempia, kuivatin paloja kuivurissa n. 6 t. Säilytä kannellisessa rasiassa.

Viikonloppuna joku toinenkin vietti synttäreitä, eikä kemuissa todellakaan tarjottu raakakakkua, vegaanista kylläkin.

Ihanaa viikon alkua kaikille!

Vaihtoehtoja leivälle eli Parhaat kräkkerit, osa I

2011-02-03T23:18:00.022+02:00

Monet kokevat raakailussa haastavana juuri leivän pois jättämisen. Itsekin pidän leivästä, ja arvostan aidoista raaka-aineista, käsityönä leivottuja leipiä. Mutta se ei tarkoita sitä, että kaipaisin leipää joka päivä, enkä ainakaan siinä määrin kuin viralliset ravitsemussuositukset ohjeistavat. Sen sijaan olen ystävystynyt raakakräkkereiden kanssa. Jopa niin, että nimenomaan niitä olen matkoillani kaivannut viimeaikoina. Outoa, mutta niin sitä maku muuttuu.

Olen harjoitellut raakaleipien tekoa jo jonkin aikaa, aluksi vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäiset kräkkerit tein n. vuosi sitten, seuraillen The ultimate raw chew Russell Jamesin ohjetta. Russelin näkemykset ja makumaailma vastaavat yleensä aika hyvin omiani. Tattarinsiemenleipä olikin ihan jees, mutta ei mitään ykkösgourmeeta. Sitten kokeiluissa seurasi useita todella pahoja känttyjä. Yököttävin oli varmasti idätetystä vehnästä väännetty korppu, johon vielä innostuin lisäämään kookosöljyä. Maistui karmealle.

Hyvän kräkkerin salaisuudet:

Mutta kaikesta oppii. Ensinnäkin olen todennut, että hyvä lopputulos on todennäköisempi silloin, kun taikina maistuu hyvälle jo ennen kuivattamista. Maku ei kuivatessa ainakaan parane, joten jos taikinassa jokin maistuu esim. karvaalle, voi olla varma, että karvaus on vielä paljon voimakkaampi kuivatussa leivässä. Sama on suolaisuuden tai ylipäätään mausteiden kanssa.

On myös tiettyjä ruoka-aineita, joiden maku muuttuu kuivatessa, hapen vaikutuksesta, voimakkaasti hienonettaessa tai kun ne yhdistää joidenkin tiettyjen muiden ruoka-aineiden kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkinä banaani, oliiviöljy tai tuore basilika. Ne ovat aivan ihania sellaisenaan, mutta esim. banaani yhdistettynä erilaisiin idätettyihin viljoihin tuo esiin molempien karvasaineet. Oliiviöljy hapettuu voimakkaasti sekoitettaessa esim. tehosekoittimella, jolloin maku muuttuu metalliseksi tai karvaaksi. Tuore basilika muuttuu samoin pistävän makuiseksi, jos sitä silppuaa metalliterällä. Myös kookosöljy saattaa reagoida yllättävällä tavalla, kun sitä yhdistää siemeniin tai viljoihin, erityisesti jos joukossa on jotain hapanta esim. sitruunaa. Ja jos öljy ei enää ole ihan freesiä, maku muuttuu jonkin ajan kuluttua jopa oksettavaksi.

Pellavansiemenet, joita käytetään usein raakaleivissä sidosaineena ovat jauhettuna jonkin verran karvaita, minkä vuoksi niiden määrä kannattaa pitää minimissä. Sen sijaan konaisina ne tuovat ihanan pähkinäistä makua. Liottaminen ja aktivointi vähentävät jonkin verran karvautta esim. kurpitsan ja auringonkukansiemenissä, mikä kannattaa myös pitää mielessä. Jauhettujen pellavansiementen sijaan voi kokeilla chia-siemeniä, jotka säilyttävät miedon pähkinäisen maun myös taikinassa ja kuivatuissa leivissä.

Hyviä, makuja tasaavia aineksia taas ovat esim. kesäkurpitsa, porkkana, punajuuri ja bataatti raastettuna. Hedelmistä päärynät ja kuivatut viikunat tuovat neutraalia makeutta.

Valmistusvälineistä:

Raakaleipien tekeminen on periaatteessa helppoa, vaivaamista ja kohottamista ei tarvita. Jokin kuivatusvärkki kuitenkin on välttämätön, aurinkokuivatus kun ei suomen normaalioloissa ole optio. Paras on monikerroksinen laatikkomallinen kuivuri, kuten Orakas tai Excalibur, jolloin leivät voi kuivattaa kätevästi levyinä. Pyöreän mallisissa kuivureissa syntyy "reikäleipiä", mikä rajoittaa jonkin verran, mutta lähinnä esim. pizza-tyyppisissä jutuissa. Kuivatus onnistuu periaatteessa myös uunin alaosassa, 40 astetta, uuninluukku hiukan raollaan. Uunissa kuivatus vie usein kuitenkin pidemmän ajan, koska uuni ei poista kosteutta yhtä tehokkaasti kuin kuivurit.

Usein myös monitoimikone tai sauvasekoitin on tarpeen, samoin blenderi tms. siementen jauhamiseen. Mutta on myös joitain superhelppoja ohjeita, joihin ei tarvitse kuin kulhon, kauhan ja keittiöveitsen.

Osassa ohjeista käytetään raaka-aineita, jotka vaativat esivalmisteluja, kuten liottamista, idättämistä, mehustamista jne. Joskus vaivannäkö kuitenkin kannattaa, kuten esim bataatti-tattarileipäsissä (ohje myöhemmin), joihin olen sen verran koukussa, että niiden takia joudun tekemään säännöllisesti mantelimaitoa ja pitämään tattareita itämässä :)

Seuraavassa sitten testaamieni kräkkereiden parhaita. Ne ovat maultaan aika ruokaisia ja sopivat välipaloiksi, lounaalle tai lisukkeeksi salaatin kanssa. Aamiaisherkuista tulee sitten postausta myöhemmin. Ohjeet alkavat yksinkertaisimmista ja lopuksi ympyrä sulkeutuu: Hankin nimittäin Russelin e-kirjan Raw Nut Cheese, jossa raakaleipä on viety aivan uudelle tasolle. Mutta siitä myöhemmin.

Mexican Spice - eli chiliset pellavansiemenkräkkerit:

Pellavansiemenkräkkerit ovat helpoimmista helpoimpia. Monitoimikonetta tai blenderiä ei tarvita, vaan liotetut siemenet muodostavat jo itsessään taikinan. Sekaan voi heitellä haluamiaan lisukkeita ja mausteita ja levittää sen jälkeen kuivurin tasolle ohueksi levyksi. Lopputulos on kevyitä ja ilmavia, mutta melko hauraita, kräkkereitä, jotka toimivat mielestäni parhaiten snäkseinä.

2 kp pellavansiemeniä
2 kp vettä + 1 dl

Sekoita ja liota yön yli.

vajaa 1 kp pun. paprikaa pieninä kuutioina
1/4 kp sipulia pieninä kuutioina
(kourallinen mangoa pieninä kuutioina)
1/2 keskikokoista kesäkurpitsaa karkeaksi raastettuna
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl jauhettua jeeraa
1/2 tl laadukasta suolaa
1/2 pun keskivahvaa chilipalkoa, siemenet poistettuna ja hienonnettuna
2 tl juoksevaa luomuhunajaa
1 valkosipulinkynsi puristettuna

Sekoita kasvikset ja mausteet pellavansiemenmassaan. Levitä kuivurin tasoille ohueksi kerrokseksi. Kuivattele 8-14 t riippuen levyn paksuudesta ja kuivurin tehosta. Säilö kannelliseen purkkiin, äläkä rouskuttele kaikkia kerralla.

Krouvit punajuurikräkkerit:

Nämä ovat ihan suosikki-lounasleipiäni. Tuhteja ja ruokaisia. Siemenet kannattaa malttaa liottaa yön yli, mutta tattarin idätyksessä voi lintsata ja käyttää vain liotettua tattaria.

2,5 dl mehustamisesta jäänyttä punajuurikuitua
1,25 dl idätettyä tattaria
1,25 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
1,25 dl liotettuja kurpitsansiemeniä
1,25 dl liotettuja manteleita vähän silputtuna
1, 25 dl pellavansiemeniä
1/2 tl kuivattuja sipulihiutaleita
1/2 tl kuivattua valkosipulia
1/2 tl Himalaja-suolaa
1 tl kuivattua salviaa
1 tl kuivattua timjamia

Laita kaikki ainekset kulhoon. Sekoita surpiirteisesti sauvasekoittimella siten, että osa siemenistä jää kokonaisiksi ja karkeaksi rouheeksi, osa muodostaa

hienojakoisempaa massaa. Leitä kuivurin tasolle tai leivinpaperin päälle uunipellille. Kuivaa 40 asteessa n. 8 tuntia tai kunnes taikina on kuivunut rapsakaksi. Käännä kuivaamisen loppuvaiheessa levy ympäri siten, että myös toinen puoli kuivahtaa.

Loistava alkupala syntyy, kun tarjoaa kräkkerit suupalan kokoisina cashew-juustolla ja tuoreella timjamilla silattuna.

Rosmariinilla mausteut kurpitsansiemen-kräkkerit

Nämä olivat ensimmäinen oikeasti hyvä resepti, jonka sain aikaiseksi. Viikunat tekevät niistä vähän makeita ja pehmeitä. Viikunan siemenet tuntuvat mukavan rapsakoilta suussa. Teen näistä yleensä vähän paksumpia levyjä, jolloin valmiissa leipäsissä on enemmän suutuntumaa. Toimivat hyvin myös pizza-pohjana ja erityisesti tapenade ja oliivit muutenkin sopivat makumaailmaan.

5 viikunaa
200 g kurpitsasiemeniä liotettuna
1/2 kp pellavansiemeniä jauhettuna
1 porkkana raastettuna
1 omena paloiteltuna
1/2 tl kuivattua rosmariinia
1/2 tl suolaa
1/4 kp pellavansiemeniä (kokonaisina)
kourallinen kurpitsansiemenistä (kokonaisina)

Paloittele viikunat monitoimikoneen kulhoon (s-terä käytössä). Lisää kurpitsansiemenet, porkkana ja omena ja jauha huipputeholla, kunnes saat tasaista massaa. Lisää pellavansiemenjauho, suola ja rosmariini ja sekoita monitoimikoneella kunnes tasaista. Lisää käsin sekoittaen kokonaiset pellavan- ja kurpitsansiemenet. Levitä kuivurin tasolle n. 3 mm kerrokseksi. Kuivata 8 t. Käännä levy ympäri ja kuivata 1 - 3 t riippuen, miten kuivia haluat.

Tässä vielä pikaiset rawpizzat kurpitsansiemenpohjilla:

Päällä cashew-kastiketta, oreganoa ja tomaattia.

Lisäksi väsytettyä pinaattia ja herkkusieniä.

Ja tietysti oliiveja. Tällä kertaa aurinkokuivattuja.

Tammikuun ruokahaasteen voittaja...

2011-01-31T00:00:00.004+02:00

on Moments-blogin Endiiviveneet kukkasilla. Onnea Katja!

Katjan loihtima annos souti kärjessä koko kilpailun ajan ja pääsi maaliviivoille selvällä veneen mitalla eli 58 äänellä. Toiseksi tuli Yaelianin (Appelsiineja ja hunajaa) Dulce de batata 41 äänellä ja kärkikolmikkoon pääsi myös Kaisun (Peikkojen maailmasta) Brasilialaiset brigadeirot, 27 ääntä. Onnittelut vielä muullekin kärkikolmikolle ja kiitokset kaikille osallistujille sekä tietysti teille äänestäjille!

Ja nyt sitten jännätään, mitä Katja keksii helmikuun haasteaiheeksi.

Surviving San Diego

2011-01-30T15:30:00.004+02:00

Mennyt viikko kului San Diegossa, mutta lähinnä työn merkeissä. Palmut, aurinko ja jet lag muistuttivat siitä, että jossain kaukana ollaan, mutta muuten maisemiin tutustuminen jäi lähinnä ruokatuntien varaan. Siitä näkökulmasta San Diego vaikutti yllättävän tylsältä jenkkikaupungilta moottoriteiden puristuksessa. Vähän paremmalla ajalla ja paikallistietämyksellä sieltä olisi kyllä löytynyt hienojakin kohteita.

Suvi (Villivihanneksia) postaili äskettäin hienon katsauksen Pohjois-Kaliforniasta, lähinnä Bay Arean luomu- raaka- ja muusta ruokatarjonnasta. Kun omatkin kokemukseni Kaliforniasta ovat tuolta alueelta, San Diegon tarjonta vaikutti huomattavasti niukemmalta. (Noo... Suomeen verrattuna kaikkea oli kyllä ylenpalttisesti.) Kävelymatkan päässä oli sentään Whole Foods ja Trader Joe's, joissa on paljon luomua, vege- ja vegaaniruokaa ja vaikka mitä raakaherkkuja. Myös maatilatoreja (Farmers Market) on San Diegon alueella useita, mutta en harmikseni päässyt niitä ihmettelemään. - Viereinen kuva WF:n raakaosastolta ja raw-tuotteita löytyi muidenkin tuoteryhmien joukosta, hedelmä- ja vihannespaljoudesta puhumattakaan.

Tässä vielä ekan illan hamstrauksia. - Olisihan se kiva, jos S-marketistakin saisi pahimpaan nälkäänsä ostaa valmiin quinoa-pinaattisalaatin, parsakaalin ituja, pizza-maustettuja raw pellavansiemenkräkkereitä ja kerta-annoksen raw macadamia- tai saksanpähkinävoita. Sivussa muutama energiapatukka seraavan päivän lounastaukoa varten. Jostain syystä Raw Revolution oli paras ;)

Edellinen kokemus Kalifornian ruoka-skenestä minulla on reilun viiden vuoden takaa, jolloin asuin Berkeleyssä, San Franciscon lähellä. Superfoodit tai raw food eivät vielä olleet tapetilla vaan luomu ja lähiruoka olivat hip. Sai silloinkin smoothiebaarista juomaansa vehnänoras-shotteja, mutta nyt erilaisia viherpirtelöitä oli tarjolla lähes jokaisella mehu-/smoothie -valmistajalla. Sämpläsin tietty kaikkia mahdollisia, joista suosikkini alla oleva Evolutionin Super Green sekä Nakedin Green Machine: Spirulinaa, chlorellaa, vehnänorasta, ohranorasta, parsakaalia, pinaattia, inkivääriä, persiljaa, valkosipulia ja hedelmäpuolelta omenaa, kiviä, mangoa ja ananasta. Osa valmiista vihermehuista oli aika rajun makuisia, mutta nämä olivat oikeasti hyviä, varsinkin blenderin tai juicerin puutteessa.

Kuvassa myös Kaia Foodsin lehtikaali-sipsit. Eli vihreää sain tankattua. Työkaverit eivät edes uskaltaneet kysyä, mitä rouskuttelin lounastauolla. En ainakaan ilmaiseksi tarjottuja poppareita ja pepsiä ;)

Acai-marja oli vihreän lisäksi kova juttu. Myös ihan taviskahviloissa mainostettiin acai-kulhollisia ja smootheja. Karkkihyllyssä näin jopa acai-hedelmänalleja - no okei, Whole Foodsin karkkihyllyssä. Mutta acaita löytyi myslistä, puurosta, patukoista ja mehuista myös normimarketissa. Myös stevia oli lyönyt läpi isossa mitassa ja brändätty diettituotteeksi.

Luomupensasmustikoita

Nämä tässä oikealla ovat kuitenkin vain pensasmustikoita, joita nautiskelin aamupalaksi hotelin continental breakfastin, eli kahvin ja skonssin sijaan.

Vaikka tarjontaa siis on, luomu- ja aito ruoka tuntuivat kuitenkin olevan aika kaukana perusamerikkalaisen elämästä. Työkuvioissa oli tarjolla perusbulkkia, eli lisäainelimuja, siirappista jääteetä, sipsejä, omeletteja ja muffineita. Iltaisin ihmiset suuntasivat syömään ribsejä, pizzaa, pastaa tai burritoja. Lähistöllä oli ketjuravintoloita ja pikaruokapaikkoja, joista sai kyllä salaatteja, mutta ei ihan sellaisia, joilla tällainen hard core salaattifriikki on tottunut syömään. Eli perustarjonta oli aika standard american diet, kalifonialaisittain hedelmillä höystettynä. Tosin kyllä San Diegon alueella olisi ollut myös kiinnostavia, kunnon vegeruokaa tarjoavia paikkoja, mutta niihin en päässyt työaikataulun puitteissa ottamaan tuntumaa.

Rasiallinen miniperinnetomaatteja

Myös raakasuklaaherkkuja olisi tietenkin ollut vaikka mitä, mutta koska kaakao ei tunnu olevan minun juttuni, testailin muita nameja. Nämä vaahterasiirapilla ja mesquitella kuorrutetut saksanpähkinät olivat aivan tai-vaal-li-si-a. Eli tuotenimi oli varsin osuva. Niitä on ihan helppoa tehdä itsekin, joten arvatkaapa, mikä tulee olemaan seuraava kuivuriherkku :)

Mielestäni reissuilla on kuitenkin tärkeintä nauttia paikallisesta meiningistä, joten toki, kun Meksikon rajalla oltiin, kävin syömässä myös home made burriton (tuoreessa korianterissa ja chilissä ei oltu säästelty!) ja ei se kokojyväbageli soijalatten kanssakaan pahaa ollut. Sen sijaan lennoille suosittelen ottamaan eväitä. Finnairin vegaaniateria oli lähinnä vitsi (aasiailainen kasvisruoka lienee suositeltavampi vaihtoehto) ja Yhdysvaltojen sisäisillä lennoilla ei aterioita tarjotakaan (kärrystä sai ostaa sandwicheja, sipsejä ja caesar-salaattia). Omat energiapatukat, hedelmät ja hedelmä-pähkinäseokset toimivat ihan hyvin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Yhdysvaltoihin ei saa tuoda mitään tuoretta ruokaa (mukaanlukien siis hedelmät ja vihannekset), mutta sitä kyllä saa viedä maasta. Eli mennessä rouskuttelin omppuni ennen New Yorkiin laskeutumista, mutta paluulennolla niillä ei ollut kiirettä. JFK:n kentältä voi myös ostaa lentokoneeseen mukaan (ylihintaisia) fruit cupea (tuoreita meloneja, ananasta, viinirypäleitä) sekä Odwallan smootheja ja food bareja.

Tammikuun ruokahaasteen äänestys

2011-01-22T00:00:00.004+02:00

Vuoden 2011 ensimmäinen ruokahaaste houkutteli kokeilemaan Latinalaisen Amerikan herkkuja. Kisaan uskaltautui yhdeksän rohkeaa kokkia. Omaa suosikkiasi voit äänestää 30.1.2011 saakka.

1. Kaisu (Peikkojen maailmassa) avasi kisan brasilialaisilla brigadeiroilla.

2. Yaelian (Appelsiineja ja hunajaa) ihastutti makealla bataattiherkulla: Dulce de batata.

3. Hayley (Hayley's cuisine) tarjoili vaaleaa, mutta tulista: Hamburguesas de pollo.

4. Tepi (Paahtaja) heitti vastineen Melkein meksikolaisilla jauhelihapihveillä.

5. Nanna (Kaikki äitini reseptit) kokkaili vähän erilaista aamiaista: Meksikolainen aamiainen eli Chilaquiles

6. Katja (Moments) souteli kohti Etelä-Amerikkaa endiiviveneillä: Endiiviveneet kukkasilla.

7. Ahmija (Ahmija) lautasmatkaili tipun kanssa: Vihreä mantelikana.

8. Jaana (Kulinaarimuruja) säväytti vihreällä drinkillä: Kurkku-korianterijuoma.

9. Rosmariini (Pastan jauhantaa) kutitteli makuhermoja Karibian tahtiin: Karibialainen lammascurry ja joku roti.

Kenestä tammikuun ruokahaasteen voittaja?survey software

Pieniä iloja

2011-01-19T23:08:00.003+02:00

Muutama reseptikin jonottaa jo pääsyä sivuille, mutta ennen mm. herkkukräkkereitä ja helppoja mutta hyviä raakakeittoja muita viime aikojen ilonaiheita. Niistähän se paras arki syntyy.

Glorian Ruoka ja Viini ryhtyi tiedostavaksi ja tempaisi luomu-teemanumerolla. Tuli pitkästä aikaa luettua koko lehti.

Keksin, että himputti, voihan niitä tavallisia herneitäkin idättää. Parempia kuin kikherneidut!

Goodbye Valio! Greensmoothiet ovat tulleet lasten aamujugen tilalle. Menestyksen salaisuus on, että ne eivät näytä vihreiltä!

Ensimmäisessä banaania, avokadoa, pinaattia, mustikkaa, raakakaakaojauhetta, hunajaa ja luomuomenamehua. Toisessa mantelimaitoa, mansikkaa, banaani, cashewtahnaa ja lehtisalaattia.

Mamin välipalasmoothie: Banaani, hurrrrjasti pinaattia, luomuomenamehua ja kookosöljyä, tujaus sitruunaa.

Jee, ostin uutta luomukookosmaitoa! Mutta pöh, siinä on lisäaineena guargumia (E412) :-(
Luonnonaine periaatteessa, mutta yleensä käyttämäni Santa Marian Extra Creamy Coconut Milk sisältää vain kookospähkinäuutetta ja vettä. Eli valitsenko jatkossa lisäaineluomua vai lisäaineetonta tavallista...?

Uusin koukutukseni oli Isola Bio Jolie-hasselpähkinämaito. Kuten edellä mainittu purkkikookos, ei tämäkään ole mitään raakaa tai elävää ravintoa, mutta rakastan sitä silti sekä sunnuntaiaamun lattessa että Yogi-teessä. Isola Bion maidot ovat kuitenkin aitoa tavaraa moniin muihin kasvismaitoihin verrattuna. Riisipohjaisissa maidoissa on lisänä kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä ja merisuolaa. Täysjyväluomuriisi on kasvatettu Italiassa.

Tämä tässä taas oli paras parmesanin korvike, joka syntyi kuorituista hampunsiemenistä ja hiivahiutaleista.

Idea on alun perin täältä, jossa sitä kutsuttiin nimellä Hemp-esan. Vähän outo nimitys, mutta tein siitä oman versioni. Hempesani tai feikkiparmesani - miten ikinä sitä haluakaan nimittää - sopii mitä moninaisimpiin juttuihin: Ripottelin sitä salaatteihin, raakapastan päälle (tietysti), dippasin bataatti- ja porkkanatikkuja, kuorrutin täytettyjä herkkusieniä, tomaatteja ja muita kasviksia. Sillä voisi luonnollisesti korvata parmesanin myös kypsennetyissä ruoissa.
- Yksi resepti pääsi sittenkin mukaan :)

Hempesani

1 dl kuorittuja hampunsiemeniä

1 dl ravintohiivahiutaleita

1/4 tl savupaprikajauhetta

1/2 tl sinappijauhetta

1 rkl oliiviöljyä

1 tl sitruunanmehua

2 tl laatusuolaa

(ripaus palmusokeria)

Nypi kaikki ainekset sekaisin. Säilytä kannellisessa lasipurkissa, viileässä. Joukkoon voisi lisätä pari teelusikkaa norihiutaleita, mikä toimii myös hyvin.

Porkkanapyörykät ja parsakaalihöystö

2011-01-13T23:19:00.003+02:00

Välillä vähän arkisempaa meininkä. Tämä on ollut yksi suosikkiaterioistani kylminä talvikuukausina. Raakaruokaa, jossa on lämmin fiilis. Molemmat lajit vaativat pientä kuivattelua, mutta se onnistuu ihan normiuunin alaosassakin.

Porkkanapallerot ovat yksi ensimmäisistä kehittelemistäni raw-pyöryköistä, enkä ole kyllästynyt niihin vieläkään. Erittäinkin lapsiystävällisiä jo tällaisenaan, mutta joskus olen kypsentänyt osan paistinpannulla kookosöljyssä, miedolla lämmöllä. Silloin ovat maistuneet jälkikasvulle vieläkin paremmin. Kestävät hyvin myös pakastamista.

Porkkanapallerot

3 kp porkkanakuitua mehustamisesta tai kuivaksi puristettua hienoksi raastettua porkkanaa

2,5 dl jauhettuja hasselpähkinöitä

1 paprika

7 aurinkotomaattia (öljyyn säilöttyjä)

50 g juuriselleriä raastettuna

2 valkosipulinkynttä

1/2 dl kuivattuja sipulihiutaleita tai 1-2 kevätsipulia

mustapippuria

1 rkl tamaria

1 tl ruususuolaa tai tarpeen mukaan

2 tl juoksevaa hunajaa tms.

1 rkl balsamicoa

1 tl savupaparikajauhetta

1 rkl psylliuminsiemeniä jauhettuna

Yhdistä kaikkia ainekset psylliumia lukuunottamatta ja jauha sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää psyllium ja sekoita hyvin. Taikinan tulisi olla kohtuu kiinteää. Pyörittele pienehköjä pyöryköitä. Voit tarjota hetikin, mutta parempia tulee, kun kuivattelet uunin alaosassa tai kuivurissa pari tuntia.

Tämä on kaaliruokien aatelia. En ole mikään erityinen raa'an kaalin ystävä, mutta oikein valmistettuna siitä saa todella hyvää. Salaisuus on marinointi ja kevyt kuivatus sekä hyvä kastike. Parsakaalin lisäksi olen laittanut toisinaan myös ohueksi viipaloitua ruusukaalia. Ihan mieletön combo syntyi, kun sekoitin valmiin höystön sekaan papaijansiemenkastiketta. Sen tilalla voi kuitenkin käyttää ihan vain oliiviöljyä ja balsamicoa.

Parsakaalihöystö (papaijansiemenkastikkeella)

1 parsakaali

1 fenkoli

1/2 (makeaa) sipulia

2 valkosipulinkynttä

mustapippuria

1/2 sitruunan mehu

1/2 sitruunan kuori raastettuna

1/2 dl hiivahiutaleita

1/2 dl kuorittuja hampunsiemeniä

1 tl luomusinappia

1 tl juoksevaa luomuhunajaa

1/2 tl laatusuolaa

(papaijansiemenkastiketta)

Höylää kasvikset mahdollisimman ohuiksi, mieluiten mandoliinilla. Näin myös parsakaalin varret saa käytettyä. Sekoita kasvisten joukkoon muut ainekset ja jätä joko marinoitumaan n. 2 tunniksi tai levittele uunipellille ja kuivattele uunin alaosassa 50 asteessa uuniluukku raollaan. Kuivattaminen parantaa ehdottomasti makua ja rakennetta.

Lisää lopuksi sekaan joko kylmäpuristettua 2 dl papaijansiemenkastiketta tai reilu loraus kylmäpuristettua oliiviöljyä ja hiukan balsamiviinietikkaa .

Ps. Ensi viikon Hesarissa ihmetellään torstain ruokasivuilla sitä, että jotkut syövät kaiken ruokansa raakana. Juttuun saattaa kätkeytyä myös yksi Kameleontti ;)

Kastanjakääretorttu ja papaijasalaattia

2011-01-09T22:59:00.002+02:00

Matkoilla tärkeimpiä ovat tietenkin ruokatuliaiset ja tällä kertaa matkalaukusta löytyi hyvin pakattuna mm. papaija.

Saahan papaijaa toki meiltäkin, mutta tuore, juuri puusta poimittu hedelmä on toki aivan muuta. Pakkohan sellainen beibe oli saada mukaan, varsinkin kun haikailin koko loman papaijansiemenkastikkeen perään. Jos käytössä olisi ollut tehosekoitin, olisin surauttanut ihanaa kastiketta kerran jos toisenkin. Olen aivan koukuttunut Kaisun taannoin blogissaan (Peikkojen Maailmassa) postaamaan reseptiin. Koska olen huomannut kaivelevani reseptiä blogien uumenistä tämän tästä, laitan sen nyt tännekin.

Papaijalle on listattu useita terveysvaikutuksia mm. ruoansulatuksen parantamisesta, sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn ja ikääntymisen hidastamiseen. En kuitenkaan erityisemmin pidä itse hedelmästä, mutta siementen sinappinen maku miellyttää. Reissullamme söin niitä ihan sellaisenaankin, salaatin joukossa. Jos pidät rucolasta tai vesikrassista, kannattaa kokeilla myös papaijansiemeniä.

Papaijansiemenkastike sopii dipiksi tai kastikkeeksi erityisesti vihreälle salaatille. Perjantaisalaatissamme oli monenlaisten vihreiden lehtien lisäksi mm. marinoitua appelsiinia, aurinkokuivattuja oliiveja, inkamarjoja, auringonkukansiemeniä ja vihersipulia. Osan papaijanlihasta viipaloin ja marinoin myös. - Ei siis todellakaan mitään lähiruokaa, mutta teki hetkeksi mieli unohtaa, että edessä on vielä monta talvista kuukautta...

Papaijansiemenkastike:

3 dl vettä

1,25 dl cashewpähkinöitä

1,25 dl kuutioitua papaijanlihaa

2 rkl papaijansiemeniä (olen yleensä laittanut kaikki siemenet)

1 rkl sitruunamehua

1 rkl omenaviinietikkaa

1 tl soijakastiketta

1 hienonnettua valkosipulin kynsi

1/4 tl cayennepippuria

1/2 tl laadukasta suolaa

mustapippuria myllystä

Laita kaikki tehosekoittimeen ja blendaa kermaiseksi kastikkeeksi. Lisää vettä, jos tuntuu liian paksulta. Tarjoa heti tai säilytä kannellisessa lasipurkissa. Säilyy jääkaapissa pari päivää.

Papaija on hapoton hedelmä, joten esim. salaattiin se kannattaa terästää sitruunan tai limemehulla. Tällä kertaa marinoin viipaleita limemehussa ja maustoin raastetulla appelsiininkuorella, mustapippurilla, ruususuolalla ja valkosipulilla. Tämä papaijacarpaccio olisi maistunut ihan sellaisenaankin.

Mutta sitten asiaan.
Kehuskelin jo viime postauksessa kastanjakääretortulla ja tässä sen resepti. Kastanjoita saa nyt kaupoista hyvin ja tähän käytetään niitä kuorittuina. Itse tosin käytin kuivattuja kastanjoita joita liotin ensin vuorokauden. Kuorellisille "tuoreille" kastanjoille ei siis kuitenkaan tarvitse tehdä mitään.

Kuivattuja kastanjoita.

Kastanjakääretorttu

Pohja:
reilu 3 dl liotettuja kuivattuja kastanjoita tai tuoreita kuorittuina
reilu 3 dl kivettömiä taateleita
2,5 dl liotettuja cashew-pähkinöitä (mitta liotetuista pähkinöistä)
1 pieni banaani tai puolikas
1 tl anista
1/4 tl kanelia
1 tl raastettua appelsiininkuorta
hyppysellinen ruususuolaa
1 tl psylliumjauhetta
vettä tarpeen mukaan, riippuen taateleiden kosteudesta

Sekoita monitoimikoneessa huipputeholla, ensin kastanjat ja taatelit tasaiseksi tahnaksi. Lisää vettä tarpeen mukaan. Lisää joukkoon muut ainekset luetellussa järjestyksessä ja sekoita huipputeholla, kunnes saat mahdollisimman tasaisen taikinan. Laita sivuun odottamaa.

Täyte:
1 kp liotettuja cashew-pähkinöitä
1/2 sharon-hedelmää tai 1 pieni
n. 1/2 kp vettä tai sen verran, että saat paksun kreemin
hyppysellinen ruususuolaa
1 tl vaniljauutetta
30 g kaakaovoita sulatettuna

Sekoita blenderissä ensin cashewit rouheeksi, lisää sharon, mausteet ja sen verran vettä, että saat kermaisen kreemin. Lisää lopuksi kaakaovoi sulatettuna.

Painele pohjataikina muovikelmulla vuorattuun matalaan suorakaiteen muotoiseen vuokaa (kooltaan n. 1/2 leivinpeltiä). Käytin folio-paistoalustaa. Kostuta käsiä välillä, taikina on tahmeaa. Levitä päälle täyte lastalla. Laita n. 1/2 tunniksi pakastimeen jähmettymään. Kääri tämän jälkeen rullaksi pituussuunnassa muovikelmua apuna käyttäen. Jos pohjataikina repeilee, silottele halkeamat kostutetuin sormin. Viipaloi terävällä veitsellä ja tarjoa heti tai säilytä pakastimessa.

Tässä viimeistely appelsiiniviipaleilla, kastanjanpuolikkailla ja kanelilla.

- Mies, joka on siis jo hyvin koulutettu raakailija, kysyi ensimmäisen lusikallisen kohdalla aidosti hämmästyneenä, onko tämä muka raw ja vastauksen kuultuaan aloitti välittömästi oodin kastanjatortun ihanuudelle. Oli tämä minunkin mielestäni ihan hyvää.

Loppiaisen viettoa

2011-01-07T14:20:00.009+02:00

Joulu ei meillä sujunut perisuomalaisissa merkeissä, eikä loppiainen poikennut linjasta. Olemme usein viettäneet loppiaista yhdessä ystäviemme kanssa, jotka ovat itsekin loistavia kokkeja ja ruokaharrastajia. Mietiskelin loppiaismenyytä pitkään ja päädyin tällä kertaa Aasia-fuusioon. Raakailu ei nyt ollut tärkein kriteeri, mutta kokonaisuudesta tuli lopulta varsin raakavoittoinen. Tärkein inspiraation lähteeni oli kuitenkin Katjan blogissa (Moments) ollut postaus kevätkääryleistä, joka kolahti pahaan aasia-puutokseen viime aikaisessa ruokavaliossani.

Alkuun tarjosin thai-tyylisen kookoskeiton (raw). Pääruokana kasvistäytteisiä kevätkääryleitä ja dippejä, kookoskukkakaali"riisiä" (raw) sekä thai-marinoituja kasviksia (raw). Jälkiruoakana oli sitten vähän kaikenlaista. Lapset saivat mango-kookosjäätelöä (raw), aikuiset herkuttelivat mm. kastanja-valkosuklaakääretortulla (raw).

Kasviksia kookosliemessä (4:lle alkupalana, tein kaksinkertaisen annoksen)

Tämä on yksi suosikkiraakakeitoistani, joka on näin talvellakin lämmittävä. Se syntyy arki-iltaisinkin nopeasti ja siitä saa helposti myös täyttävän pääruoka, mikäli joukkoon lisää esim. tofua tai liotettua wakame- tai arame-levää. Kevyemmällä setillä siitä tulee maukas alkukeitto, joka tällä aterialla herätti eniten tyytyväistä hyminää. Tein kaksinkertaisen annoksen. Keiton on tarkoitus olla hieman lämmintä. Omalla tehokkaalla blenderilläni tämän saa aikaan ihan vain blendaamalla riittävän pitkään. Toinen vaihtoehto on käyttää liemeen 40 asteiseksi lämmitettyä vettä.

Keittoliemi:

1 kp raw kookoshiutaleita (Punnitse&Säästä)
3 kp vettä
2 rkl (vaaleaa riisi-) misoa

- Laita tehosekoittimeen ja blendaa mahdollisimman hienojakoiseksi. Lisää liemeen

reilu pätkä inkivääriä tai galangalang-juurta
3 valkosipulinkynttä
1 sitruunaruoho

- Kuori inkivääri ja pilko hieman, samoin valkosipulinkynnet. Poista sitruunaruohosta kova kanta ja kuivat lehdenpäät ja paloittele ennen blenderiin laittoa. Jatka liemen blendaamista sillä aikaa, kun käsittelet chilin ja limen:

1 keskivahva chili, siemenet poistettuna
3 kafferilimen lehteä
1/2 lime kuorittuna

Lisää keittopohjaan ja jatka blendaamista niin kauan, että keitto lämpenee. Huipputehoisella blenderillä keiton saa jopa kiehuvaksi, kun riittävän kauan jauhaa, mutta jos haluat säilyttää ravintoaineet, tätä kannattaa välttää. Lisää lopuksi

1 rkl juoksevaa hunajaa tai 1 1/2 rkl palmusokeria
1/2 tl laatusuolaa

ja surauta blenderillä vielä kertaalleen ainekset sekaisin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Ennen liemen valmistamista olin jo valmistanut liemen kanssa tarjottavat kasvikset. Liemeen voi periaatteessa lisätä, mitä sattuu tekemään mieli tai mitä kaapista löytyy. Omia suosikkejani ovat
porkkana, varsisellerin pätkä, 1/2 paprikaa, fenkoli suikaloituna, 1 kevätsipuli hienonnettuna. Eilen mukana oli myös 2 siitakesientä sekä babypinaatin lehtiä. Olennaista on tehdä mahdollisimman ohuita suikaleita joko terävällä veitsellä tai mandoliinileikkurilla. Lisäsin joukkoon myös tuoretta korianteria ja thai-basilikaa.

Laita kasvisseosta pienten keittokulhojen pohjalle ja kaada päälle liemi. Tarjoa heti.

Kevätkääryleet:

Innostuin siis pitkästä aikaa tekemään kevätkääryleitä luettuani Katjan postauksen aiheesta. Omani olivat täysin vegeversioita (tietty). Kevätkääryleiden täytteessä on yleensä myös keitettyjä riisinuudeleita, joita minäkin käytin osassa. Osasta tein kuitenkin raaempaa kamaa ja käytin nuudeleiden tilalla nuoren kookospähkinän lihasta leikattuja suikaleita. Tiedän, että nämä nuoret (Thai-) kookokset eivät Suomessa kuulu edes ison normimarketin hevi-valikoimaan, mutta jos satut saamaan herkkua käsiisi, suosittelen kyllä kokeilemaan. Pehmeästä sisustasta saa (muiden herkkujen lisäksi) ihanan vaihtoehdon nuudeleille. Hankin oman pähkinäni tällä kertaa Vii Voanista, mutta Ruohonjuurestakin niitä on viime aikoina saanut.

Mutta muussa tapauksessa siis riisinuudeleita. Olin jo ennättänyt löytää King Soba luomunuudelit, joita on useita erilaisia (suosikkejani mustasta riisistä tehdyt) ja käytin niitä tähänkin. Ostin omani Kampin K:sta mutta siis ainakin Stocka ja Ruohis niitä myyvät myös.

Kasvistäyte:

1/2 pienestä kiinankaalista

1 paprika

1 varsiselleri

2 kevätsipulin vartta

n. 2 dl mung-pavun ituja

1 limen mehu

2 rkl palmusokeria

1-2 rkl tamaria

2 valkosipulinkynttä puristettuna

1/2 sitruunaruohon vartta hienonnettuna

pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna

1 keskivahva chili, siemenet poistettuna ja hienonnettuna

nippu tuoretta korianteria

nippu tuoretta thai-basilikaa

2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä

1 pkt marinoitua tofua

250 g riisinuudeleita

TAI 1 nuoren kookospähkinän lihaa nuudeleiksi suikaloituna

Riisipaperiarkkeja

Aloitin viipaloimalla kasvikset mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Joululahjaksi saamallani uudella kokkiveitsellä tämä oli silkkaa nautintoa. Eli satsatkaa, hyvät ihmiset, kunnon veitseen! Sekoitin kasviksiin loput ainekset ja jätin maustumaan siksi aikaa, kun keitin nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja pätkin lyhyemmiksi (n. 5 cm suikaleiksi). Sekoitin 2/3 täytteestä riisinuudeleihin ja säästin loput kookostäytettä varten.

Kookosnuudelit valmistin kovertamalla varovasti sisusta irti pähkinästä. Käytin siihen lusikkaa ja autoin varovasti sormilla niin, että sain sisustan mahdollisimman yhteinäisenä könttinä ulos. (Suomesta ostamani pähkinät ovat kaikki olleet sen verran kypsiä, että sisuta on jo kiinteämpää, mikä kuitenkin sopii tähän tarkoitukseen hyvin.). Sitten vainsuikaloin kookoslihan ohuiksi stripeiksi ja sekoitin varovasti jäljellä olevaan kasvisseokseen.

Tämän jälkeen alkoi valmistuksen haastavin vaihe, eli varsinainen kääryleiden näprääminen. Homma on kuitenkin asennekysymys. Käärin hihat, laitoin taustalle hyvää musaa ja lopulta tein kääryleitä täyden satsin, eli käytin koko 400 g:n paketin riisipaperikuoria. (en laskenut, mutta kuoria on pakkauksessa paljon!). Hyvät käärimisohjeet löytyvät jälleen Katjalta, joten en niitä tässä toista. Koska tein kääryleet jo edellisenä iltana, sipaisin niiden päälle kevyesti sesamöljyä, jolloin eivät takertuneet toisiinsa ja kestivät kylmäsäilytyksen hyvin.

Tarjosin kääryleiden kanssa Chili-lime -kastiketta, jonka tei Katjan ohjeen mukaan, tosin kalakastikkeen tilalla käytini tamaria, johon sekoitin ripauksen kanelia ja 1 tl kelp-hiutaleita. Toisen oli maapähkinädippi, joka kuitenkin lähti alkuperäisestä ohjeesta ihan omaan suuntaansa. Siitä tuli jotain, joka muistutti indonesialaisia kastikkeita. Aika tuhtia kamaa, mutta that's the way I like it.

Maapähkinädippi:

2 rkl maapähkinävoita (Urtekram)

1/2 pienestä banaanista

2 rkl tamaria

2 rkl hunajaa

2 valkosipulinkynttä

1 tl limen raastettua limen kuorta

1/2 limen mehu

1 tl riisiviinietikkaa

3 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä

1 dl luomuomenamehua

1,5 dl vettä

1/2 keskivahvaa chiliä hienoksi kuutioituna

Myöhemmin, iltapalalla, dippailin jäljelle jääneeseen kastikkeeseen ihan vaan suikaloitua porkkanaa, paprikaa ja kurkkua. Parasta.

Kevätkääryleet olivat hukea suksee (tietysti). Pidin itse enemmän kookostäytteisistä, mutta nuudelitäytteiset olivat erityisesti lapsivieraiden mieleen. Kääryleiden lisukkeena tarjosin thai-tyyliin maustettua kookoskukkakaaliriisiä sekä samoja kasviksia marinoituna, joita olin lisännyt alkukeittoon.

Kookoskukkakaaliriisi:

1/2 tuoretta kookospähkinää + 1,25 dl vettä kookoskermaksi sekoitettuna

2 kukkakaalia

1 limen mehu

2 tl raastettua limen kuorta

1 valkosipulinkynttä puristetuna

1 cm pätkä tuoretta inkivääriä puristettuna tai raastettuna

mustapippuria

1/2 - 1 tl suolaa
2 tl juoksevaa luomuhunajaa

Jälkkäriksi oli siis kookosmango-jädeä ja kastanjavalkosuklaakääretorttua jonka joudun (jälleen kerran...) julistamaan parhaaksi raakajälkkäriksi, jota olen tehnyt. Ohjetta sitten myöhemmin.

Ps. Muistakaa osallistua tammikuun ruokahaasteeseen... tico tico!

Tammikuun Ruokahaaste: Latinalainen Amerikka

2011-01-01T18:19:00.013+02:00

Kotiuduin juuri lomareissulta, ja iloisena yllätyksenä täällä olikin joulukuun ruokahaasteen voitto odottamassa. Kiitos teille, jotka äänestitte mantelipannacottaa ja tyrnikastiketta!
Pari viikkoa hurahti elämäniloisessa latinokulttuurissa, ja laskeutuminen tänne kovin hiljaiseen ja lumiseen Suomeen tuntuu hieman karulta. Onneksi voi kuitenkin ruokamatkailla! Niinpä vuoden 2011 ensimmäinen ruokahaaste on Latinalainen Amerikka. Eli käytännössä tässä yhteydessä kaikki Yhdysvaltojen eteläpuoleiset maat.
Latinoruoka ei ole pelkkää salsaa, papuja ja maissilättyä, jotka kylläkin eri muodoissaan ovat tyypillinen osa ateriaa eri puolilla aluetta. (Postauksen kuvat täältä.)

Bandeja Paisa, Kolumbia

Alkuperäiskansojen perinteiset tavat ja eurooppalaisten valloittajien vaikutteet muodostavat pohjan latinokeittiölle.

Pupusas, El Salvador

Chevitze-lajitelma, Peru

Lisäksi eri maista tulleet siirtolaiset ovat lisänneet oman lisämausteensa tähän cocktailiin.

Inspiroidutko karibialaisesta keittiöstä, meksikomeiningistä, Amazonin eksoottisista raaka-aineista,

Inkojen viisaudesta vai kenties Argentiinalaisesta pihvistä? Haasteruoka voi luonnollisesti olla mikä tahansa osa ateriaa, suolaista, makeaa, pikkunaposteltavaa, juoma, makeinen tms.

Säännöt:
Tammikuun 2011 ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma, on hyvän blogikäytännön mukaista ilmoittaa postauksessa ohjeen alkuperä.

Huom! Haasteen aikataulu on tällä kertaa tavallista tiukempi, koska olen tammikuun viimeisen viikon työmatkalla. Eli haasteruoka tulee kokata ja blogata 2.1.-21.1.2011 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen osoite tai vielä lukijaystävällisemmin laittamalla linkki (ohje täällä) tämän postauksen kommenttiosioon.

Ilmoittautuminen päättyy siis pe 21.1.2011 klo 23:59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Osallistuessasi annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien koosteessa ja siihen, että kuvien kokoa saa muuttaa äänestysblogauksessa. Ja mikäli voitat haasteen, suostut luonnollisesti myös keksimään ja järjestämään helmikuun 2011 ruokahaasteen :)

Tammikuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta, että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestäminen:
Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistan 22.1.2011, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystavan ilmoitan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.
Äänestysaikaa on sitten hieman tavallista enemmän, eli äänestys päättyy 30.1.2011 klo 23:59. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvon voittajan näiden postausten joukosta. Tammikuun ruokahaasteen voittajan julkistan 31.1.2011.

Helmikuun 2011 ruokahaaste:
Tammikuun 2011 ruokahaasteen voittaja järjestää helmikuun 2011 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään. Jos voittaja ei tee uutta haastetta 5.2.2010 23:59 mennessä haastevastaus siirtyy toiseksi tulleelle. Jos toiseksi tullut ei vastaa haaste siirtyy kolmannelle jne.

Punainen joulukakku

2010-12-16T22:48:00.002+02:00

Jouluista ohjetta pukkaa..

Tätä kakkua tein viime vuonna ja päätin jatkaa perinnettä tänäkin vuonna. Kakku maistuu mausteiselle ja suklaiselle, vaikkei siinä suklaata olekaan.

Punainen joulukakku:

1 dl punajuurikuutioita
1 pienehkö omena

Soseuta sauvasekoittimella. Saat n. 2 dl sosetta. Laita monitoimikoneen kulhoon

2 dl rusinoita
10 kokonaista, pehmeää taatelia

Heinonna monitoimikoneen leikkuriterällä. Lisää punajuurisose ja jatka sekoittamista tasaiseksi. Laita blenderiin

1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 rkl soijalesitiinirakeita

Jauha jauheeksi. Lisää loput kuivat aineet, eli:

2 rkl lucumajauhetta
2 rkl karpalo- tai puolukkajauhetta
(1 rkl macaa)
1/4 tl laatusuolaa
1/2 tl kaardemummaa
2-3 rkl carob-jauhettta (tai 1 rkl carobia 2 rkl raakakaakaojauetta)

Lisää kuiva-aineseos monitoimikoneessa rusina-taatelitahnaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää

1/2 dl juoksevaa hunajaa
2 rkl mietoa pähkinätahnaa (para-, cashew- tai manteli-)

Jatka sekoittamista kuohkeaksi. Lisää lopuksi

4 rkl kookosöljyä sulatettuna

ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa pieni kakkuvuoka muovikelmulla. Painele kakkutaikina vuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään seuraavaan päivään.

Kuorrutus:

1,5 dl cashew-pähkinöitä, liota vähintäin tunti
vettä
4 rkl kaakaovoita (sulatettuna)
1 tl luonnonvaniljaa
2-3 rkl juoksevaa hunajaa
hyppysellinen laatusuolaa

Jauha cashewit tasaiseksi tahnaksi blenderissä tai sauvasekoittajalla. Lisää vain sen verran vettä kuin on tarpeen. Lisää sulatettu kaakaovoi ja loput ainekset ja jatka sekoittamista kuohkeaksi.

Kaada kakun päälle ja levittele tasaiseksi kuorrutukseksi. Viimeistele marjajauheella tai kookosjauholla tai molemmilla.

Keittiökameleontti toivottaa ihanaa ja tunnelmallista Joulua ja Uutta Vuotta kaikille.

Pipariprojekti

2010-12-15T23:06:00.001+02:00

Nyt joulun alla olen tehnyt sekä kypsiä että raakoja pipareita. Ihan pipareista jos puhutaan, niin edelliset ovat edelleen mielestäni parempia. Eivät raakapiparitkaan hullumpia ole, mutta mielestäni kyse on vähän eri asiasta: Raakapiparit ovat ravintoa, kypsät piparit lähinnä mielihyvää.

Raakailusta innostuneen ystäväni kanssa yritimme kehitellä rapeita raw-pipareita. Kaverini onnistui paremmin, omani jäivät vähän sitkeiksi. Ehkä jatkan vielä tuotekehittelyä, mutta tässä silti jo ihan kiva ohje. Juu, yksinkertaisempiakin löytyy (esim. täällä), mutta tykkään askartelusta keittiössä :) Sitäpaitsi ruokakaappini on jo sen verran raw, että monia aineksista löytyy aina valmiina, kuten cashew-tahnaa ja kuivattuja tattarinituja, mikä tekee valmistuksesta loppujen lopuksi aika simppeliä. Näiden ei-niin-tavis-ainesten lisäksi ohjeeseen tarvitsee kuivuria.

Raw-piparit (iso annos)

1 kp idätettyjä, kuivattuja tattarin jyviä, jauha jauheeksi (kuuluu nykyään perusvarastoihini, koska on kätevää monessa muussakin)
1 kp kuivattua mantelivaahtoa jauhettuna (Sama kuin edellä. Voi myös korvata jauhetuilla manteleilla)
1 kp idätettyjä, kuivattuja auringonkukansiemeniä, jauha jauheeksi (jos et jaksa idätellä, käytä suoraan pussista)
2 kp taateleita, jauha tahnaksi
1/2 kp parapähkinä- tai cashewtahnaa (tätäkin löytyy aina jääkaapista valmiina)
5 rkl raw-agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa
3 rkl mantelimaitoa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
1/2 tl pomeranssinkuorta
1 tl ruususuolaa jauhettuna
1/4 kp pellavansiemeniä, jauhettuna
1 tl carobia

Jauha monitoimikoneessa taatelit tahnaksi. Jauha blenderissä tattarinidut, kuivattu manteli sekä auringonkukansiemenet. Sekoita kaikki ainekset keskenään mieluiten käsin. Oma taikinani ei kaivannut jähmettämistä viileässä, vaan leivoin siitä saman tien piparit. Jos taikina tuntuu löysältä, sen voi antaa tekeytyä jääkaapissa esim. seuraavaan päivään.

Leivo taikinasta pipareita tavalliseen tapaan eli kauli ensin ohueksi levyksi ja ota muotilla pipareita. Siirrä kuivurin tasoille kuivumaan. Pipari täyttivät oman nelikerroksisen kuivurini. Kuivata 12 t. Käännä välillä.

En jaksanut painella koko taikinasta pikkupipareita ja päätin käyttää viimeisen erän vähän toisin. Levitin päälle kypsän päärynän ohuina viipaleina sekä puolukoita. Kääräisin rullaksi ja leikkasin viipaleiksi samaan tapaan kuin täällä. Laitoin kääryleet kuivuriin myös. Neljän tunnin kuluttua maistelin suussa sulavaa piparirullaa, jossa täyte oli muuttunut pehmeäksi ja makeaksi. Osan piparirullista kuivasin yön yli, jolloin sain kätevästi mukaan otettavaa evästä. Maistui työpaikan kahvitauolla, yogi-teen seurana kylläkin.

Koska pipareita tuli aika läjä, kehittelin vähän muitakin variaatioita, kuten taatelitäytteiset pipari tuliaisiksi ystäville (pehmeää medjou-taatelia hienonnettuna piparin väliin).

Pipareita carob-cashewkuorrutuksella...

Goodbye chocolate - Hello carob!

2010-12-12T23:18:00.003+02:00

Raakasuklaa on monille ensimmäinen kosketus superfoodeihin ja tämän päivän raw food -liikkeeseen. Raakasuklaata markkinoidaan sekä vahvoilla terveysväittämillä, että tunteisiin vetoavilla mielikuvilla. Suklaa on rakkausruokaa, lohturuokaa, elämän eliksiiriä, jumalten ruokaa, jne. Siihen liitetään flow, luovuus, älykkyys, keskittymiskyky, energisyys, nuoruus, pitkäikäisyys jne. Raakakaakao sisältääkin huimasti antioksidantteja ja kivennäisaineita sekä aivojen toimintaan vaikuttavia ainesosia (tarkempaa tietoa esim. täällä). Aivan täydellinen terveysruoka siis..?

On esitetty vastakkaisiakin näkemyksiä (esim. täällä.), joiden mukaan erityisesti raakakaakao onkin suorastaan myrkyllistä, addiktoivaa, elimistöä happamoittavaa ja suurina määrinä hallusinogeenistä.

En itse ole koskaan ollut mikään mieletön chocoholisti, mutta raakasuklaan löydettyäni kaakaon kulutukseni on kasvanut. Reilun vuoden verran on sitten tullut popsittua raakasukua n. kerran viikossa. (Joillain perjantaipullo, meillä perjantaisuklaa...) Eli olen ehkä sitten kuulunut ensin mainittuun leiriin, vaikka suklaa onkin ollut lähinnä herkuttelua, ei terveysruokaa.

Viime aikoina on kuitenkin tullut syötyä raakasuklaata tavallista useammin. Oikeastaaan päivittäin, vaikkakin pieniä määriä. On ollut kaikenlaista pikkujoulua, työpaikan pippaloa ja muuta kekkeriä, joihin olen panostanut omalla suklaalla. Se kun on useimmiten helpoin tapa tarjota vaihtoehtoisia herkkuja ns. taviksille. Ja kieltämättä kaamoksen keskellä pala suklaata (ta kaksi ;) ihan muuten vaan on tehnyt pimeydestä vähän vähemmän tummaa.

Kunnes ensin tuli migreeni ja sen jälkeen vatsatauti. Oireet helpottivat, mutta palasivat oudosti muutaman päivän kuluttua. Häipyäkseen taas ja tullakseen uudelleen. Olo oli ihan karsea pari viikkoa. Koska kukaan muu ympärillä ei sairastanut mitään vastaavaa, päättelin, että kyse ei ole viruksesta. Kävin sitten läpi syömisiäni ja aloin epäillä suklaata. Tein pienen empiirisen kokeen ja muutaman suklaavapaan(=paremman) päivän jälkeen söin muutaman palan. Seuraavana aamuna heräsin taas aivan sairaana. Peruskriittisenä ajattelin edelleen, että yhtä hyvin kyse voi olla sattumasta. Kunnes jouduin tahattomasti toistamaan kokeiluni työkaverin tarjottua yllättäen raakasuklaata. Seuraavana aamuna heräsin taas pää raskaana ja pari päivää olo oli oksettava ja sekava.

Edelleen haluaisin uskoa, että kyse on sittenkin jostain muusta, sillä hitto vieköön suklaa on niin hyvää ja sitä on kivaa tehdä! Mutta toistaiseksi suklaa saa kuitenkin jäädä tauolle.

Ei herkkuperjantaista tarvitse silti luopua, kun kaapista löytyy carobia ja kookosöljyä. Kaupan tympeät carob-patukat kannattaa unohtaa, sillä itse tehty carob-namu on aivan eri sfääreistä. Ja valmistus on yhtä hauskaa kuin raakasuklaan hämmentelykin.

Muutaman kokeilun jälkeen olen saanut aikaiseksi sekä omaa että perheen herkkuhermoa kutkuttavia nameja. Eilinen satsi oli toistaiseksi paras, joten laitan sen ohjeen tähän. Kuvat eivät anna oikeutta, näistä saa kyllä ihan yhtä tyylikkäitä oikeaan suklaaseen verrattuna, mutta oli kiire :)

Mokka-carob:

1,5 dl kookosöljyä
4 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl vaahterasiirappia
hyppysellinen ruususuolaa
3 rkl carob-jauhetta
3 rkl tocotrienolis
1 rkl lucumaa
1 tl kanelia
2 tl vaniljajauhetta
2 tl decaf-kahvipavuista jauhettua jauhetta tai 1 tl kofeiinitonta pikakahvijauhetta
2 tl jauhettua gojimarjaa

Sulata öljy ja hunaja. Lisää vispilöiden loput aineet mainitussa järjestyksessä. Kaada muottiin ja jähmetä kylmässä. Leikkaa tarvittaessa paloiksi ja herkuttele!

Postauksen alussa olevassa kuvassa on inkivääri-valkosuklaata ja carobia, jossa vaalea kerros inkiväärillä ja vihreällä teellä maustettua, kaakaovoista valmistettua valkosuklaata ja ruskea edellisen ohjeen mukaan tehty carob-seos ilman kahvilisää. Kaakaovoi ei sisällä samoja määriä aktiivisia ainesosia kokonaiseen kaakaopapuun tai kaakaojauheeseen verrattuna, joten sitä olen käyttänyt edelleen jonkin verran, ilman ongelmia.

Manteli-pannacotta ja tyrnikastiketta

2010-12-08T23:00:00.012+02:00

Panna cotta on italialainen kermahyytelö. Keitettyä kermaa sakeutettuna liivatteella siis. No, ei meidän keittiössä. Itsenäisyyspäivän aterialle tein oman versioni kermaherkusta. Kerman sijaan käytin paksua mantelimaitoa ja hyydyttämiseen agar agar -jauhetta (Punnitse ja Säästä). Kaakaovoi teki herkusta ihanan täyteläisen. Mutta parasta oli kuitenkin aromikas tyrnikastike, joka toi kontrastin vienolle mantelivanukkaalle. Paksu ja vähän kiisselimäinen kastike oli sekä superherkullista että super-ravinteikasta, koska tyrnin lisäksi laitoin siihen jauhettuja gojimarjoja. Gojit ja tyrni ovat muutenkin hyvä yhdistelmä ja kastike toimisi ihan sellaisenaankin.

Juhla-aterialle hyydytin vanukkaat koristeellisissa silikonimuoteissa. Osan lusikoin kuitenkin suoraan tarjoiluastioihin eli vanhoihin grogilaseihin ja lisäsin tyrnikastikkeen päälle. Näyttävää tarjottavaa näinkin (kuvaa en valitettavasti jaksanut näpsäistä).

Manteli-pannacotta

0,75 dl paksua mantelikermaa (ks. ohje alla)
2,5 dl luomuomenamehua
3 tl agar agar -jauhetta
1 rkl vaniljauutetta
2 tl psylliumjauhetta
1/4 tl ruususuolaa
4 rkl juoksevaa mietoa luomuhunajaa
1 dl sulatettua kaakaovoita

Mantelimaito:
Paksuun mantelimaitoon tarvitset 3 dl manteleita liotettuna väh. 12 t
1 l vettä
tiheäsilmäinen siiviläpussi ("nutmilkbag") tai harsokangas

Jos haluat aivan valkoista mantelimaitoa, kuori mantelit ennen blendaamista. Itse en kuorista välitä ja blendasin sellaisenaan. Blendaa mantelit ja vesi mahdollisimman hienojakoiseksi seokseksi eli blendaa riittävän pitkään. Kaada manteliseos siivilän läpi ja puristele mantelimassa mahdollisimman kuivaksi. Itse sain n. 7,5 dl valmista maitoa.

Sekoita kattilassa 2,5 dl luomuomenamehua ja agar-jauhe. Kuumenna sekoitellen kiehumispisteeseen ja keitä miedolla lämmöllä, kannen alla 5 min välillä sekoitellen.

Sulata kaakaovoi vesihauteessa juoksevaksi.

Kaada mantelimaito takaisin blenderiin ja sekoita siihen ruususuola, hunaja ja vanilja. Jos tehosekoittimellasi on mahdollista, blendaa samaan aikaan matalalla teholla ja kaada sekaan ensin psylliumjauhe, sitten kaakaovoi ja lopuksi agar-liemi. Omassa blenderissäni on kannessa avattava tulppa/korkki tätä varten. Nosta lopuksi kierroksia ja blendaa seos kunnolla sekaisin. Jos blendaus ja ainesten lisäily ei onnistu yhtä aikaa, lisää aineset em. järjestyksessä ja blendaa välillä huipputeholla.

Tarkista maku ja kaada manteliseos muotteihin tai annosmaljoihin jähmettymään.

Tyrni-gojikastike:

2,5 dl pakastetyrnejä
2,5 dl vettä
1 rkl goji-marjoista jauhettua jauhetta
4 rkl (tai enemmän) juoksevaa mietoa hunajaa
1 - 1,5 tl psyllium-siemenjauhetta (riippuen, miten paksua haluat)
1 tl kylmäpuristettua manteliöljyä tai muuta mietoa öljyä
(pienen pieni hyppysellinen ruususuolaa)

Sulata tyrnit ja blendaa veden kanssa sauva- tai tehosekoittimella mahdollisimman hienojakoiseksi. Siivilöi seos tiheäsilmäisen siivilän läpi. (Käytä kuorikuitu ja siemenet esim. leipä- tai kräkkeritaikinaan. Superravintoaineita ei kannata heittää pois).

Jauha goji-marjat tehosekoittimella tai vanhalla kahvimyllyllä (kuten itse tein). Sekoita loput ainekset tyrnimehuun ja sauvasekoita tai blendaa riittävän pitkään niin, että saat tasaisen kiiltävän kastikkeen. Öljylisä vastaa nimenomaan tästä kiillosta. Itse käytin siis kylmäpuristettua manteliöljyä, jota minulla on erikoisherkkuja varten. Myös mieto kylmäpuristettu rypsiöljy tai vastaava käy. Pieni suolahippunen syventää kastikkeen makua, mutta sen voi jättää poiskin.

Tarjosin hyytelöt tyrnikastikkeen ja fiksujen pipareiden kanssa ja olin ihan joulufiiliksissä.

Nuoren kookospähkinän kesytystä

2010-12-03T23:15:00.004+02:00

Tänään kokkailin keittiössä vähän järeämpien työkalujen kanssa. Kyseessä oli tietenkin treffit nuoren kookospähkinän kanssa. En harrasta Thaimaan-lomia tai muuta kaukomatkailua, eivätkä edes Helsingin aasialaiset ruokakaupat ole reittini varrella, joten olin aivan innoissani, kun nuoria kookospähkinöitä oli ilmestynyt Ruohonjuureen. Sen verran on tullut ulkomaisia raw food blogeja ja kirjoja selailtua, että kookospähkinäneitsyys on harmittanut jo jonkin aikaa. Nyt pääsin siis maistelemaan tätä ihmeellistä herkkua.

Tavallisten kookospähkinöiden avaaminen käy nykyään jo leikiten, mutta tämän nuoremman kaverin kanssa jouduin jonkin aikaa ihmettelemään. Netissä on paljon hyviä avaamisohjeita, esim. täällä. Minulla ei kuitenkaan ole kovin järeää kokkiveistä (viidakkoveitsestä puhumattakaan ;) joten turvauduin miehen työkalupakkiin. Vasaralla ja taltalla avaaminen sujui ihan kätevästi ja kaikki sormetkin ovat edelleen tallella.

Poistin vaaleaa ukokuorta terävällä leikkuuveitsellä, kunnes näkyviin tuli vaaleanruskea, sisempi kuorikerros. Se on oikeasti aika pehmeää, ihan muuta kuin tummanruskeassa, karvaisessa kookospähkinässä ja muutamalla napauksella taltta upposi kookoksen sisään. Pidin kookosta pystyasennossa ja naputtelin talttaa yläosan ympäri, kunnes sain väännettyä syntyneen hatun auki. Tämän siis voisi tehdä myös terävän ja tukevan veitsen tyvellä. Pähkinä oli täpösen täynnä kookosvettä, jonka valutin välillä kuppiin, koska se tietysti pyrki jo omia aikojaan ulos.

Kun sain kannen kokonaan irti, kaavin teräväreunaisella lusikalla sisällä olevan kookoslihan pois. Suomeen saakka roudattu pähkinäni oli ymmärrettävästi jo kypsempi tapaus, joten sisusta oli valkoista ja jo hieman kovempaa. Ihan tuoreess pähkinässä se on läpinäkyvää ja hyytelömäistä. Hedelmälihaa oli kuoren alla n. sentin pakuinen kerros, ja pehmeää se oli edelleen verrattuna kuivaan kookospähkinään.

Otin kallisarvoisen sisustan talteen niin tarkkaan kuin mahdollista. Se oli jo sellaisenaan mielettömän herkullista! Aivan erilaista kuin kuiva kookos. Myös tuore kookosvesi on jotain muuta kuin kaupasta saatava purkkitavara. Makeaa ja täyteläistä. Eli vaikka rehellisesti sanottuna olin ollut hiukan skeptinen sen suhteen, olisiko tämä kaukaa raahattu etelän hetelmä mistään kotoisin, oli ainakin tämä yksilö ihan priimatavaraa. Hinta on kyllä kova, yli kolme euroa kpl (-!) , eli kyllä tämä aika spesiaaliherkuksi saa jäädä.

Hyytelömäisen rakenteen ja pehmeän mutta neutraalin maun vuoksi nuorta kookosta käytetään monissa (ulkomaisissa) raw food ohjeissa. Siitä voi tehdä jogurttia, kefiiriä, vanukasta, kastikkeita, nuudeleita, kakkutäytettä jne.
No, otin varman päälle ja tein ihan vain smoothien.

En halunnut liiaksi peittää kookoksen omaa makua, joten lisänä oli

sharon-hedelmä
limen kuorta ja
hiukan tuoretta inkivääriä.

Kookoksessani oli n. kupillinen (2,5 dl) pehmeää kookospähkinää ja 3 dl nestettä. Käytin kaiken pähkinän ja lisäsin 2 dl kookosvettä. Hurautus blenderillä ja kermainen herkku oli valmis.

Muistutti lasten välipalajogurttia, mutta oli tietty parempaa.

Kyllä, voisin syödä vaikka joka päivä.

Jos siis siellä Thaimaassa elelisin...

Otteita pikkujoulupöydästä

2010-11-29T23:08:00.006+02:00

Joulutunnelmaan on tänä vuonna ollut helppo hurahtaa, kun talvi vain kiristää otettaan. Toisin kuin ennen, en ole pahemmin palellut. En myöskään kaipaa juuri sen enempää lämmintä ruokaa kuin kesälläkään, sen sijaan tuliset mausteet, pähkinät, juurekset ja kaalit maistuvat, eivät niinkään lehtivihannekset. Eli sesongin mukainen sapuska tuntuu luontevalta. Ja suklaa tietysti maistuu aina :)

Vietimme viikonloppuna pikkujoulua ystävien luona. Pöydästä löytyi raw foodia ja paleoruokaa. Oma panokseni oli marinoidut ja täytety herkkusienet sekä limemarinoitu bataattipasta appelsiinikastikkeella. En erityisesti ole perinteisten jouluruokien perään, joten voisin aivan hyvin tarjota näitä myös joulupöydässä.

Tein myös erän raakapipareita, jotka eivät oikein toimineet pipareina mutta vähän toisella tavalla kyllä. Niistä lisää myöhemmin. Ystäväni sen sijaan teki ihanan (raw) suklaa-kurpitsajuustokakun. Ohje oli Sweet Gratitude-kirjasta, jota pääsin vihdoin hypistelemään. Jos pidät jenkkityylisistä, näyttävistä raw-herkuista, kirja on must hankinta. Toisin kuin kuvittelin, useimmat ohjeet eivät vaikuttaneet edes hankalilta ja näköjään olen jo tehnyt aika saman tapaisia kakkuja aiemmin. Laitankin oman versioni raw kurpitsapiiraasta tähän, koska se oli varsin saman makuinen kuin Sweet Gratituden kakku. Ei tosin yhtä näyttävä ilmestys....

Kuva on dagen efter, ja valokin jo hiipumaan päin eli ei ihan tuo oikeutta tälle herkulle.

Limemarinoitua bataattia appelsiinikastikkeessa 4 - 6:lle

Marinointi:

4 pientä bataattia
2 limeä
1 tl laatusuolaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
mustapippuria
valkosipulinkynsi puristettuna
1/2 dl kylmäpuristettua sesam- tai jotain pähkinäöljyä

Appelsiinikastike:

1 kp cashew-pähkinöitä liotettuna (vähintäin tunti)
1 tl raastettua appelsiinkinkuorta
1/2 appelsiinin mehu
2 rkl (luomu-)omenaviinietikkaa
mustapippuria
1 tl laatusuolaa
vettä sen verran, että saat haluamasi koostumuksen

Viimeistelyyn:

pakastepuolukoita tai -karpaloita

Näyttävin pasta syntyy spiraalileikkurin pienimmällä terällä, mutta perunankuorimaveitselläkin saa kelpo pastaa. Mitä ohuempia suikaleita jaksat höylätä, sen parempaa tulee.
Sekoita suikaloituun bataattiin marinadiainekset ja laita jääkaappiin vähintäin yön ajaksi, jolloin bataatti raakakypsyy ja pehmenee. Itselläni tuli vähän kiire ja ratkaisin kypsyttelyn marinoimalla bataattia kuivurissa. Parissa tunnissa bataatti oli jo pehmennyt ja maustunut upeasti. Suosittelen siis myös tätä vaihtoehtoa, jos käytössäsi on kuivuri (= makujen maksimoija!).

Ennen tarjoilua sekoita sekoita appelsiinikastikkeen ainekset blenderissä mahdollisimman sileäksi kastikkeeksi. Sekoita 2/3 osaa bataattipastaan ja jätä loput myöhempää käyttöä varten. Viimeistele pasta puolukoilla tai karpaloilla. Toimivat älyttömän hyvin.

Tästä ohjeesta tuli heti oma suosikkireseptini. Myös ystäväni, joka ei yleensä pidä hapanimelästä saatika appelsiinista tykästyi oitis (Onneksi en tiennyt tätä etukäteen!).

Täytetyt, marinoidut herkkusienet

6 herkkusientä

Marinadi:

0,8 dl oliiviöljyä
3 rkl luomu-balsamiviinietikkaa
3 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl tamaria
mustapippuria
1 valkosipulinkynsi puristettuna

Vispilöi marinadiainekset sekaisin. Poista herkkusienistä kannat ja säästä täytteeseen. Sekoita sienet huolellisesti marinadiin ja jätä kannelliseen astiaan marinoitumaan vähintäin tunniksi.

Täyte:

1/4 paprikaa pieninä kuutioina
5 sienen jalkaa pienenä silppuna
1 rkl kuivattuja sipulihiutaleita tai ruohosipulia
4 aurinkokuivattua tomaattia
6 saksanpähkinää hienoksi rouhittuna*
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua oreganoa
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1/2 tl luomubalsamicoa
mustapippuria
1/4 tl laatusuolaa
(tuoretta persiljaa silputtuna)

Sekoita täyteainekset keskenään puristelemalla joko käsin tai haarukalla siten, että ainekset pehmenevät. Valuta mahdollinen ylimääräinen neste pois. Nostele sienet marinadista ja valuta. Painele täytettä sienten lakkeihin. Sienet voi tarjota jo tässä vaiheessa. Jos haluat huippumaukkaita sieniä, laita ne vielä kuivuriin vähintäin tunniksi. - Itse olen näin pakkasilla käyttänyt kuivuria paljon myös ruokien lämmittämiseen, eikä jääkaappikylmää kannata syödä muutenkaan. Siinä aiheuttaa vain ruoansulatukselle ylimääräistä stressiä.
Ennen tarjoamista valutin sienille vielä vähän bataattipastasta jäänyttä appelsiinikastiketta, joka toimi yllättävän hyvin. Myös cashew-juusto on kiva lisä sienille.

* Olen tehnyt myös pähkinättömän version täytteestä. Siinä korvasin saksanpähkinän hienon hienoksi pilkotulla kukkakaalilla (kuvassa), jota käytin n. 4 reilua kukintoa, ja johon lisäsin hiukan kylmäpuristettua oliiviöljyä. Kuivuroin täytettyjä sieniä pari tuntia, mikä pehmensi kukkakaalin rakenetta ja makua.

Ja lopuksi tosiaan oma kurpitsapiiraani, jota tein jokunen viikko sitten. Ohje on vähän sinne päin, koska tein piiraan rennolla otteella ja nopeasti. Halusin täytteestä myös vähän kevyemmän ja käytin hyydyttämiseen agar agaria normaalin kookosöljyn sijaan. Näin ollen piiras on vain raa'ahko, sillä agar-jauhe täytyy sekoittaa kiehuvaan nesteeseen. Itse kuitenkin pidin agar-versiosta, mutta lopussa myös täysraaka ohje.
Täällä myös viime vuotinen raw kurpitsakakku, joka oli tosi hyvä sekin.

Kurpitsapiiras:

Pohja:
1 kp pekaanipähkinöitä (mielellään liota yön yli ja kuivata 8 t - tai ota sitten vaan sieltä pussista)
1/2 kp manteleita (samat kuin äsken)
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl raakakaakaojauhetta tai carobia
hyppysellinen laatusuolaa
1/2 tl luonnonvaniljaa
10 kivetöntä taatelia

Jauha pähkinät jauheeksi, laita sivuun. Jauha taatelit tahnaksi. Jos ne ovat kuivia, lisää hiukan vettä.
Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneen kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Älä ylityöstä, ettei rasva erotu. Levittele piiraspohjan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (korkea piiras halk. 20 cm, matalampi, halk. 25 cm)

Täyte:
2 kp talvikurpitsaa (mielellään butternut) raastettuna
1,5 kp cashew-pähkinöitä liotettuna
1 tl sitruunankuorta raastettuna
1 tl appelsiininkuorta raastettuna ( tai pelkkää sitruunaa
1 tl luonnonvaniljaa
ripaus laatusuolaa
4 rkl juoksevaa hunajaa - tai enemmän jos pidät makeasta (maistele siis)
3 rkl agar-jauhetta (Punnitse & Säästä) ja 1,5 dl luomuomenamehua*

Sekoita blenderissä kaikki ainekset agaria ja omenamehua lukuunottamatta. Mitä parempi blenderi, sitä kermaisempi täytteestä tulee. Lämmitä kattilassa omenamehu kiehuvaksi ja vatkaa sekaan agar-jauhe. Keitä jatkuvasti sekoittaen, kunnes agar on liuennut nesteeseen. Lisää tarvittaessa nestettä.

Jos blenderissäsi onnistuu, sekoita agar-liuos kurpitsamassaan ohuena nauhana koneen käydessä. Tai kaada agar-liuos pienissä erissä, välillä blendaten. Kaada täyte pohjavuokaan ja siirrä jääkaappiin hyytymään mielellään yön yli.

*Vaihtoehtoisesti täysin raaka hyydytys: 1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä ja 1/2 dl kaakaovoita - molemmat määrät siis sulatettuna

Tattarinäkkäri ja punajuurilevite

2010-11-24T23:01:00.002+02:00

Täällä tuiskussa ja tuiverruksessa teki mieli pitkästä aikaa käyttää uunia ihan siihen oikeaan tarkoitukseensa. Leipaisin ilta-aterialle tattarinäkkäriä, jota tarjosin mm. punajuuri-macadamia -levitteen kanssa. Tattari ja punajuuri ovat kaksi kestosuosikkiani, eivätkä ne pettäneet tälläkään kertaa.

Olen kyllä tehnyt säännöllisesti raakakräkkereitäkin, joista osa on ollut todella herkullisia. Mutta itse asiassa koen ne aika huonosti sulavina, kuten monet muutkin kuivurilla valmistetut jutut. Nämä miedossa lämmössä paistetut näkkärit sen sijaan sulivat sekä suussa että vatsassa. Tattari maistuu näissä sen verran muhevasti, että jos sen maku ei miellytä, niin kannattaa kokeilla jotain muuta.

Tattarinäkkäri (kypsennetty):

Taikinaneste:

2 dl manteleita
4 dl vettä
1 pienehkö kesäkurpitsa (omani painoi kuorimisen jälkeen 140 g)
1/2 omenaa
4 taatelia

Kuivat aineet:

5 dl tattarijauhoja
1 1/4 dl tattarihiutaleita
(1 tl jauhettuja psyllium-siemeniä)
2 tl Himalajasuolaa
3 rkl jotain mietoa kylmäpuristettua öljyä

Pinnalle:

Pellavansiemeniä

Lämmitä uuni 120 asteeseen.
Laita tehosekoittimeen mantelit, vesi ja taatelit. Blendaa, kunnes saat tasaisen mantelimaidon (huom. EI siivilöidä). Lisää (kuorittu) kesäkurpitsa ja omena paloiteltuina. Jatka blendaamista, kunnes seos on tasaista.

Lisää suureen kulhoon 6 dl manteli-kesäkurpitsamaitoa. Taikinanestettä jää jonkin verran yli, käytin sen raakakeiton pohjaksi. Sekoita joukkoon suola, tattarijauhot ja -hiutaleet, (psyllium) ja lopuksi öljy. Sekoita tasaiseksi. Seos muodostaa löysähkön taikinan.

Levitä leivinpaperilla päälystetylle uunipellille lastan avulla ohueksi kerrokseksi. Taikina on tarttuvaa ja tämä on leipomisen hankalin vaihe. Voitele pintaa hiukan vedellä ja ripottele pellavansiemeniä.

Paista 120 asteisessa uunissa 1 tunti. Vähennä lämpöä 100 asteeseen ja anna näkkärin kuivua uunissa vielä toinen mokoma. Vahdi kuitenkin, ettei pääse palamaan. Leikkaa heti uunista otettuasi sopiviksi paloiksi.

Napsin näkkäriä ihan sellaisenaankin, mutta varsinaisesti tarjosin sitä punajuurilevitteen kanssa. Punajuuren kanssa tuskin voi epäonnistua ja tämä herkku oli vielä nopea ja vaivaton - elleivät sitten kokin punajuuren punaiset kädet laske pisteitä. Levitte toimi myös salaatin kastikkeena ja hiukan ohentamalla jämistä syntyi raakakeitto huomisen lounaalle. Arki-illan ykkösreseptejä siis! Vaikka tämä kyllä käy mielestäni myös vaikka joulupöytään.

Punajuuri-macadamialevite (Raw):

- 2 dl macadamia-pähkinöitä

- 4 keskikokoista punajuurta raastettuna

- pieni pala juuriselleriä raastettuna

- hiukan sitruunakuorta raastettuna

- 1 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna*

- 1 rkl tamaria
- 1/2 valkosipulinkynsi tai hyppysellinen kuivattua - valkosipulia
- reilu hyppysellinen kuivattuja sipulihiutaleita tai 2 tl sipulijauhetta
- mustapippuria myllystä
- 1 tl omenaviinietikkaa
- Himalaja-suolaa maun mukaan

Viimeistelyyn:
- 1/2 dl kapriksia

Jauha pähkinät tehosekoittimessa. Raasta yllä mainitut kasvikset. Lisää raasteet monitoimikoneen kulhoon loppujen ainesten kanssa. Blendaa mahdollisimman tasaiseksi massaksi. Jos blenderisi on heikkotehoisempi, saattaa olla järkevää jauhaa ensin pähkinät jauheeksi ja sekoittaa tämän jälkeen kaikki aineksen sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Jos haluat levitteestä kiinteämpää, lisää vielä 1 rkl jauhettuja psylliumin siemeniä. Kaada tarjoilukulhoona ja viimeistele kapriksilla.

*Jos piparjuuri nappaa inkivääriä paremmin, käytä sitä inkiväärin sijaan. Sopii myös hyvin punajuuren kanssa.

Päärynä-fenkolipizzaa ja salaatteja

2010-11-18T22:53:00.009+02:00

Raakaruoka on toki terveellistä, mutta kyllä todellinen syy sille, miksi jaksan innostua siitä päivästä toiseen on, että se on yksinkertaisesti niin hyvää! Tässä siitä muutama esimerkki kuluneelta viikolta:

Pizzan ei tarvitse aina tarkoittaa tomaattikastiketta. Rosmariinilla maustettu fenkoli-päärynä -täyte on sellaisenaankin herkullista. Pohjassa oli enemän tavanomaisia pizza-makuja, kuten oreganoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Käytin kuorellisia hampunsiemeniä, mutta jos et pidä rouskuttelusta, kannattaa käyttää kuorittuja.

Päärynä-fenkolipizza
Pohja:

1 kp kurpitsansiemeniä
1/2 kp hampunsiemeniä

- liota n. 8 tuntia. Kaada lävikköön ja anna kuivahtaa.

Hienonna monitoimikoneen s-terällä. Lisää joukkoon 10 aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä vaan kuivia). Jatka hienontamista. Lisää 1/2 keskikokoisesta kesäkurpitsasta paloiteltuna, hyppyselliset kuivattua sipulia ja valkosipulia, 1/4 tl laatusuolaa, mustapippuria myllystä, 1 tl hunajaa, 2 tl kuivattua oreganoa. Anna koneen käydä niin, että saat melko tasaisen massan. Lisää lopuksi 1/4 kp pellavansiemeniä ja sekoita joukkoon käsin.

Levitä kuivurin tasolle leivinpaperin päälle tai pellille uunin alaosaan ohueksi kerrokseksi ja kuivattele n. 4 tuntia. Jos haluat ihan kuivan pohjan aika on pidempi, mutta pizzapohjaksi sopii pehmeä pohja.

Päärynä-fenkolitäyte:

1 fenkoli
1/2 isoa päärynää
hyppysellinen kuivattua sipulia tai 1/2 ohueksi suikaloitua punasipulia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
mustapippuria
1/4 tl laatusuolaa
1/2 tl rosmariinia
2 tl punaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä

Suikaloi fenkoli ja päärynä ohuen ohuiksi. Itse käytin mandoliinileikkuria, mutta onnistuu terävällä veitselläkin. Sekoita loput ainekset ja jätä marinoitumaan jääkaappiin, kannelliseen astiaan pohjan kuivattelun ajaksi.

Pizzan kokoaminen:

Levitä pohjan päälle ohuelti cashew- tai macadamiajuustoa tai avokadoa ja lusikoi sitten päärynä-fenkoliseosta. Viimeistele tuoreella basilikalla.

...........................................

Erilaiset täyttävät salaatit ovat peruspurtavaa. Vaihtelun vuoksi kokosin annokset vähän eri tavalla. Varsinainen juttu oli kuitenkin paksu cashew-inkiväärikastike, joka teki annoksesta vähän enemmän kuin pelkän salaatin. Käy myös dippailuun. Hyvät kastikkeet ovat raw foodissa ihan must!

Salaattitorni:

Cashew-inkiväärikerma:

1 kp cashew-pähkinöitä, liota n. 1 tunti
1 cm pätkä inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
2 tl tamaria
1/4 tl laatusuolaa
1 tl hunajaa
2 tl omenaviinietikkaa
mustapippuria
1 tl sinappia
vettä

Blendaa kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi, kuohkeaksi massaksi. Lisää vettä vain sen verran, että saat ainekset kunnolla blendattua. Kastiketta tulee reilu annos.

Vaihoehto 1)

tammenlehtisalaattia tai baby-pinaattia
kourallinen arame-levää huuhdeltuna ja liotettuna
kevätsipulia tai kuivattuja sipulihiutaleita
2 tomaattia pilkottuna
porkkana ohuina suikaleina (perunankuorimaveitsellä)
1 tl omenaviinietikkaa
tuoretta korianteria
laatusuolaa ja mustapippuria
kylmäpuristettua sesam-öljyä

Laita salaatinlehdet tai pinaatti suureen kulhoon ja sekoita joukkoon reilut kaksi ruokalusikkaa cashew-inkväärikermaa. Sekoittele käsin huoellisesti niin, että salaatinlehdet ovat kunnolla kastikkeessa. Pilko tomaatti, sipuli ja suikaloi porkkana toiseen kulhoon. Mausta suolalla, mustapippurilla, etikalla ja sesam-öljyllä. Lisää joukkoon vielä 1 rkl cashew-inkiväärikermaa. Sekoita hyvin. Valuta levä kunnolla kuivaksi ja lisää joukkoon hiukan laatusuolaa ja sekä 1 rkl cashew-kermaa. Sekoita hyvin.
Kokoa torni asettelemalla tarjoilulautaselle kerroksittain ensin salaattia, sitten tomaattiseosta ja lopuksi levää. Toista ja pyri pitämään ainekset tiiviinä kekona tai tornina. Viimeistele tuoreella korianterilla tai basilikalla.

Vaihtoehto 2)

romaine tai jäävuorisalaattia
1/2 tavallinen tai keittobanaani paloiteltuna
pun. chiliä hienonnettuna
punainen paprika ohuen ohuina suikaleina
kylmäpuristettua sesam-öljyä
1 tl omenaviinietikkaa
laatusuolaa ja mustapippuria
tuoretta korianteria

Suikaloi salaatti ohuelti. Laita suureen kulhoon ja sekoita joukkoon reilut kaksi ruokalusikkaa cashew-inkväärikermaa. Sekoittele käsin huoellisesti niin, että salaatinlehdet ovat kunnolla kastikkeessa.

Suikaloi paprika joko veitsellä tai mieluiten mandoliinileikkurilla. Mausta suolalla, mustapippurilla, etikalla ja sesam-öljyllä sekä tuorellaa, silputulla korianterilla. Lisää joukkoon vielä 1 rkl cashew-inkiväärikermaa. Sekoita hyvin.

Viipaloi banaani ja sekoita hienonnetun chilin kanssa.

Kokoa torni asettelemalla tarjoilulautaselle kerroksittain ensin salaattia, sitten paprikaa ja lopuksi chili-banaaniviipaleita. Toista ja pyri pitämään ainekset tiiviinä kekona tai tornina. Viimeistele tuoreella korianterilla

Marjajauheita Biokialta

2010-11-14T23:32:00.007+02:00

Toisin kuin monet muut ruokabloggaajat, olen toistaiseksi saanut olla rauhassa valmistajien ja tuote-edustajien yhteydenotoilta. Raakapainotteinen kokkaus katsotaan ilmeisesti sen verran marginaaliseksi ilmiöksi. Nyt kuitenkin Biokia rohkaistui ja tarjosi kokeiltavaksi marjajauheita, jotka ovat äskettäin ilmestyneet kauppoihin. Mikäs siinä, marjajauheet kuuluvat perussettiin ruokakomerossani, ja on kivaa että valikoima kasvaa.

Biokian valikoimasta löytyy mustikka, puolukka ja karpalo, joita myydään myös kuivattuna ja suklaakuorrutettuina. Biokia on tarttunut ajan henkeen ja markkinoi tuotteita avoimesti supermarjoina. Jokaisesta pussukasta löytyy vähän mytologiaa marjojen voimasta Kalevalasta ja Pohjois-Amerikan intiaanesta lähtien sekä hiukan terveystietoa. Marjajauheiden raaka-aineina käytetään Suomalaisia villimarjoja, jotka ova pakastekuivattuja. Kuivatut ja suklaakarpalot tulevat Pohjois-Amerikasta, koska Suomessa on niiden osalta pieni sato. Lisäaineita jauheissa ei ole, kuivamarjoissa sokeria, suklaajutuista en tiedä, kun niitä en kokeillut. Olen aiemmin käyttänyt Greenfinn's marjarouheita sekä Marjatila Raitaniemen jauheita, joissa löytyy huomattavasti Biokiaa enemmän valikoimaa. Suosikkijauheitani ovat mm. tyrni ja mansikka. Biokian eduksi on kuitenkin mainittava ylivoimaisesti kätevin pakkaus, uudelleen suljettava pussi. Pussin takan on myös pieni ohjevihkonen, ellei oma mielikuvitus ja kokeilunhalu sattuisi riittämään reseptien kehittelyyn.

Marjajauheita olen käyttänyt jo aiemmissakin resepteissäni, mutta tässä vielä muutama uusi kokeilu. Ensin superhelppo raw-kiisseli persimonista ja kirpeästä karpalo- tai puolukkajauheesta. Persimonit ovat taas tulleet kauppoihin ja käytän niitä erityisesti makeutukseen. Tämäkään kiisseli ei välttämättä muuta makeutta kaipaa.

Karpalo-persimonikiisseli (2-3:lle)

2 suurta, mahdollisimman kypsää persimonia
1 rkl karpalo- tai puolukkajauhetta
2 rkl chia-siemeniä
1/2 dl vettä
(hunajaa, jos makeahammasta kuitenkin kolottaa)
(1/2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna)

Kuori persimonit ja paloittele tehosekoittimeen. Lisää marjajauhe ja hiukan vettä. Blendaa tasaiseksi. Lisää lopuksi chia-siemenet ja sekoita käsin, kunnes ne ovat sekoittuneet tasaisesti. Siirrä jääkaappiin ja sekoittele 15 min. kuluttua, niin että chia-siemenet muodostavat mahdollisimman tasaisen hyytelön.

Lusikoi annosmaljoihin. Viimeistele pakastepuolukoilla tai karpaloilla sekä marjajauheella. Tarjoa sellaisenaan tai esim. mantelimaidon kanssa. Oli aika hyvää myös tattarihiutalepuuron kaverina.

Myös kräkkereissä, korpuissa ja muffineissa marjajauheet toimivat. Nämä kuivuroidut kaurakorput ovat vähän paksumpia ja ruokaisampia kuin useimmat kräkkerit ja maistuvat erityisen hyviltä iltapäivällä, teen, hunajan ja cashew-juuston kanssa. Myös persimoneista tehty tuorehillo (=soseutettu hedelmäliha) sopii hyvin. Kaurasta valmistuu aika tuhti ja vahvan makuinen korppu, joten yksikin riittää tyydyttämään välipalanälkää.

Kaura-mustikkakorput:

1 kp liotettuja kuorittuja kauranjyviä (tai -helmiä)
1 rkl mustikkajauhetta
1 tl hunajaa
1/4 tl kardemummaa
1/4 tl suolaa
1 rkl sesamöljyä
1/2 kp pellavansiemeniä
1 dl kuivattuja mustikoita, puolukoita tai karpaloita

Liotin korppuja varten ensin kuorittuja kauranjyviä yön yli. Kaadoin veden pois ja blendasin sauvasekoittimella karkeaksi massaksi. Lisäsin loput ainekset ja sekoitin käsin tasaiseksi taikinaksi. Jos kuivattuja marjoja ei ole, myös hiukan pienemmiksi saksitut rusinat toimivat. Levitä leivinpaperilla vuoratulle kuivurin tasolle tasaiseksi levyksi. Vaihtoehtoisesti uunipellille, jos kuivattelet uunin alaosassa. Kuivasin omia korppujani yön yli, eli n. 8 t. Kuivattelun loppuvaiheessa käänsin levyt ja jatkoin kuivattamista vielä n. tunnin. Leikkaa levyt annospaloiksi, kun ne ovat vielä vähän pehmeitä. Säilytä tiiviissä, kannellisessa rasiassa, mieluiten jääkaapissa.

Taannoisesta suklaakeskustelusta innostuneena kehittelin pari "suklaatonta suklaareseptiä". Vähän vaikeaa on keksiä näille makeisille muutakaan nimeä, sillä koostumus on niin samanlainen kuin raakasuklaassa. Kaakao vain on korvattu carobilla ja tocorienols-jauheella ja rasvana käytin pelkkää neitsytkookosöljyä. Tein inkiväärillä maustettua "valkosuklaata" sekä jouluista mustikka-carobherkkua, jonka resepti on alla. Molemmat olivat ihania, ja tyydyttivät naminälkää loistavasti. En tosin itse kieltäydy myöskään aidosta tavarasta, koska nautin raakasuklaata muutenkin kohtuudella. Se ei ole aiheuttanut mitään ikäviä oireita ja pitäähän sitä pieniä paheita olla, muuten elämä kävisi ihan tylsäksi ;)

Choco sin cocoa, eli Jouluinen mustikka-carobnami:

1 kp (2,5 dl) neitsytkookosöljyä
ripaus Himalaja-suolaa
3-4 rkl juoksevaa luomu-hunajaa
3 rkl mustikkajauhetta
1 rkl carob-jauhetta
3 rkl tocotrienols-jauhetta
1 tl Classic Yogi-teetä, jos käytät irtoteetä, jauha tehosekoittimessa, huhmaressa tai maustemyllyllä. (Tämän voi korvata myös sekoituksella kardemummaa, kanelia, inkivääriä ja neilikkaa)

Lisäksi:

1 dl mulperimarjoja
1 dl cashew-pähkinöitä

Sulata suuressa kulhossa vesihauteessa kookosöljy ja lisää suola ja hunaja. Anna myös hunajan sulaa ja vispilöi sekaan loput ainekset. Ota pois vesihauteesta ja anna seoksen jäähtyä hiukan aina välillä vispilöiden.

Vuoraa n. 20 x 20 cm neliömallinen vuoka leivinpaperilla. Levitä pohjalle mulperimarjoja tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele myös cashew-pähkinöitä sekaan.

Kun carob-seos on hiukan jäähtynyt ja paksuuntunut, vispilöi se vielä tasaiseksi ja kaada varovasti mulperimarjojen ja pähkinöiden päälle vuokaan. Laita jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään. Ota ennen tarjoilua hetkeksi lämpimään, jolloin levystä on helpompi leikata paloja terävällä veitsellä. Itse pidän vähän krouvimmista nameista. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä näitä herkkuja myös suklaamuotteihin, jolloin mulperimarjat ja pähkinät lisätään luonnollisesti muotin pohjalle ja makeismassa niiden päälle.

Mandariini-tahinikastike ja ruusukaalia

2010-11-09T23:10:00.001+02:00

Olin jotenkin ajatellut että tahinin tekeminen on vaikeaa. Ja ensimmäiset yritykset eivät kyllä tuottaneetkaan toivottua lopputulosta. Pienellä säätämisellä homma on kuitenkin alkanut sujua, ja nykyisin en koe enää tarvetta syytää rahojani aika huikean hintaiseen kaupan raakatahiniin. Sesaminsiemenethän ovat itsessään aika edullisia.
Hyviä tahiniohjeita on muuallakin, mutta koska sitä on välillä minulta kyselty, tässä vielä oma versioni.

Ehdottomasti paras oivallukseni on ollut käyttää monitoimikonetta ja jauhaa kerralla riittävän iso määrä siemeniä. Tähän käytän s-terää huippunopeudella. Blenderissä on kyllä tehoja, joilla sesaminisiemenet saa näppärästi jauheeksi, mutta pienikokoinen terä ja kapea kannu menevät nopeasti tukkoon siemenmassasta ja isompien erien valmistus on työlästä.

Tämän kertaiseen erään jauhoin

n. 7,5 dl kuivia, kuorellisia (ja paahtamattomia) sesaminsiemeniä.

Parasta olisi liottaa siemeniä 2 tuntia ja kuivattaa sen jälkeen ennen jauhamista. Tällöin ravintoaineet olisivat parhaiten käytettävissä. Aina ei ehdi, joten tällä(-kin) kertaa meni siemeniä ihan pussista.

Kaada siemenet monitoimikoneen kulhoon ja laita kone käyntiin huipputeholle. Aluksi tuntuu, ettei tapahdu mitään. Anna koneen kuitenkin käydä. Vähitellen siemenet alkavat jauhautua. Tämä vie muutaman minuutin.

Kaavi lastalla reunoille kertynyt massa ja siirrä kulhon keskelle. Jatka koneen käyttämistä jälleen muutama minuutti (en katsonut kellosta tarkemmin). Jos kone tuntuu kuumeneva liikaa, pidä taukoa ja anna koneen jäähtyä välillä.

Mitä pidempään jaksat jauhaa, sitä hienojakoisempaa tahnaa saat. Itse pidän karkeammasta rakenteesta, joten käytin konetta yhteensä n. 5 min. Tässä vaiheessa lisäsin seokseen reilut 1/2 dl kylmäpuristettua sesamöljyä ja jatkoin sekoittamista, kunnes seos oli tasaista eli n. minuutin.

Tahini on valmista, mutta lisäsin omaani vielä 1 tl hunajaa ja 1/2 Himalaja-suolaa. Tahinia tuli reilut 3 dl.

Tahini-bisneksen sivutuotteena tein ilta-aterialle ruusukaalia mandariini-tahinikastikeessa. Tahinikastikkeet ovat mielestäni ihan parhaita, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Ruusukaalini nautin mieluiten kevyesti höyrytettyinä sekä maun että sulavuuden vuoksi. Lisänä tarjosin kuitenkin muita kasviksia kypsentämättöminä. Helppoa, nopeaa ja herkullista arkikokkausta koko perheelle.

Mandariini-tahinikastike ruusukaalille tai muille kasviksille

250 g ruusukaaleja
Himalajasuolaa
1 tl hunajaa
hiukan kylmäpuristettua sesamöljyä

Poista ruusukaaleista kanta ja päällimäiset lehdet, jos niissä on tummentumia. Halkaise isokokoiset puoliksi. Laita kattilan höyrytysosaan ja kypsennä pehmeiksi (n. 10 min.) Sekoita kaalien joukkoon loput ainekset, ja jätä odottamaan siksi aikaa, kun valmistat kastikkeen.

Kastike:

3 rkl tahinia

1 dl tuorepuristettua omenamehua

1 tl omenaviinietikkaa

1 mandariini kuorittuna ja lohkoina

1/2 valkosipulinkynttä puristettuma

mustapippuria

2 tl misoa tai soijakastiketta

(laatusuolaa maun mukaan)

1 tl hunajaa

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai sauvasekoita tasaiseksi kastikkeeksi.

Tarjosin ruusukaalit kasvispediltä, jossa pohajalla reilusti villirucolaa, raastettua porkkanaa sekä tuoretta basilikaa. Ripottelin näille hiukan suolaa ja kylmäpuristettua oliiviöljyä. Asettelin päälle ruusukaalit ja valutin tahinikastikkeen. Viimeistelyyn tomaatteja ja lisää tuoretta basilikaa revittynä. Kesäinen basilika toi lämpöä ja aurinkoa pimeään iltaan.

Ja räntämyrskyn riehuessa ulkona, oli todellakin mukavaa olla sisällä, juoda teetä ja syödä jälkkäriksi pala raw-kurpitsapiirasta, jota olin onnistunut jemmaamaan viikonlopulta.

Ja lopuksi hiukan kuulumisia. Muistatte ehkä Mr. Peetsin, jonka sairastumisesta kerroin jokin aika sitten. Sydänsairas kisumme on toipunut aivan ihmeellisellä tavalla ja tässä entinen jalkapuoli kiipeää jo ketterästi parvelle. Kiitos teille kaikille, jotka lähetitte Peetsille parantavia ajatuksia. Niiden voima on ihmeellinen! Ja kai siinä sanonnassakin on jotain perää, että kissalla on 9 henkeä...

Kanelikierteitä kynttilän valossa

2010-11-05T22:32:00.005+02:00

Monessa blogissa on jo nostatettu pientä joulun odotusta. Itse en niinkään ole jouluihminen mutta tunnelmointi kynttilänvalossa on ehdoton juttu tähän aikaan vuodesta. Myös ns. joulumausteiden, eli kardemumman, kanelin ja inkiväärin kulutus nousee selväsi kohti vuoden pimeintä aikaa, samoin chilien. - Ruokahan voi lämmittää muullakin tavoin kuin olemalla kirjaimellisesti kuumaa.

Lämmittävien mausteiden kaipuu on esimerkki siitä kehon viisaudesta, jota kannattaa kuunnella. Mausteiden terveyttä edistävät vaikutukset ovat olleet tiedossa jo vuosituhansia, mutta myös nykytiede tunnustaa asian. Mausteiden ja yrttien sisältämillä fytokemikaaleilla ja antioksidanteilla on todettu olevan sekä fyysisiä että psyykkisiä vaivoja lievittäviä tai ehkäiseviä vaikutuksia. Edellisistä mainittakoon mm. erilaiset immunipuolustukseen ja aineenvaihduntaan liittyvät häiriöt (diabetes, reuma, syöpätaudit jne.). Lisäksi tällaisena flunssakautena kanelin, inkiväärin ja chilien tulehdusta ehkäisevät ominaisuudet ovat aika loistojuttu.

Kaamosmasiksessa kannattaa muistaa kardemumma ja chilit, joilla on todettu olevan (muiden hyvien ominaisuusien lisäksi) mielialaa kohottavia vaikutuksia. Samaa voi sanoa myös sahramista, (jouluinen mauste sekin). Monilla muillakin mausteilla ja yrteillä on huomattavia terveyshyötyjä. Lisätietoa voi lueskella esim. täältä.

Kanelista kuitenkin vielä sen verran, että kaneliksi kutsutaan useita eri lajikkeita. Meillä suurin osa kaupassa myytävästä kanelista on itse asiassa kassia-puun kuorta. Jotkut varmaan muistavat jokin aika sitten olleen kohun kanelin sisältämästä kumariinista, jonka on todettu olevan suurina määrinä haitallista maksalle. Tästä syystä mm. päiväkodeissa vietiin kanelisokerit lasten aamupuuron päältä. Eri kanelilaatujen kumariinipitoisuudessa on kuitenkin huomattavia eroja (kassiassa eniten) eli jos haluaa vältellä liikaa kumariinin saantia, kannattaisi tietysti valita kaneli, jossa sitä on vain vähän tai ei ollenkaan. Tällainen on mm. Ceylonin kaneli (cinnamon verum). Sitä on kuitenkin vähän vaikeampi löytää ja useinkaan tavallinen kuluttaja ei voi tietää, mitä lajiketta kanelipussista löytyy. Toisaalta kassia-kanelinkin normaalikäytössä kumariinipitoisuus jää pieneksi, eli jos sitä ei ihan lusikka kaupalla syö pävittäin, haittavaikutuksia ei pitäisi olla. Itse olen kuitenkin siirtynyt käyttämään Sonnentorin Ceylon-kanelia, joka on kylläkin aika mietoa omaan makuuni. Mutta koska käytän kanelia runsaasti ja lähes päivittän, on parempi pelata varman päälle.

Viime postauksen kommenteissa vähän kyseltiin ja ehdotettiin jotain, missä ei olisi pähkinää tai kookosta. Omia suosikkejani tosiaan molemmat, mikä näkyy reseptivalikoimassa. Mutta, yllätys yllätys seuraava ohje ei sisällä kumpaakaan. Tosin jos myös mantelit ja siemenet ovat ongelma, niin sitten en voi kuin pahoitella.

Pidin ystäväni kanssa neulontailtaa ja samalla nautiskelimme Yogi-teetä ja (raw-)kanelikierteitä. Miettiessäni tarjottavia selailin mm. erilaisia raw-korvapuustiohjeita, joista monet ovat tosi houkuttelevia, mutta vähän monimutkaisia arki-iltana toeutettaviksi. Kehittelin sitten vähän yksinkertaisemman mantelimassataikinan eri ohjeiden pohjalta.

Siitä tulikin ihan hyvä, mausteinen mutta ei kovin makea. Täytteestä sen sijaan tuli todella herkku. Soseutin siihen kuivattuja aprikooseja ja sharon-hedelmän, joita on taas ilmestynyt kauppoihin. Lisäsin sekaan vähän lisää lämmittäviä mausteita. Myös ystäväni, joka ei ole mikään raw foodie, piti näistä kovasti.

Kanelikierteet:

Pohja:

3 dl manteleita
1,5 dl auringonkukansiemeniä

- liota 8 t. Laitoin omani likoamaan Yogi-teehen (Classic), mikä syvensi taikinan mausteista makua. Anna kuivahtaa liottamisen jälkeen n. tunti.

7 taatelia ja n. 1 dl vettä.

Liota taateleita muutama tunti. (Jos pidät makeasta, laita muutama taateli lisää.) Soseuta sauvasekoittimella tai benderissä taateli + liotusvesi. Laita odottamaan.

Jauha mantelit ja siemenet mahdollisimman tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa tai monitoimikoneen s-terällä. Lisää seokseen taatelisose, sekä

1/4 tl Himalaja-suolaa
1- 2 tl kaardemummaa
2 tl kanelia
1/2 tl luonnon vaniljaa
(1 rkl luomu-hunajaa).

Sekoita vielä hetki. Lisää lopuksi käsin sekoittaen

0,5 dl chia-siemeniä jauheeksi jauhettuna tai
1 dl pellavansiemeniä jauheena

Täyte:

15 kuivattua luomu-aprikoosia + 1,25 dl vettä liotukseen
1 sharon-hedelmä kuorittuna ja kuutioituna
1 tl inkiväärijauhetta
1 rkl lucuma-jauetta
1 tl psylliumin siemeniä
1 tl sitruunanmehua ja 1 tl raastettua kuorta.

Soseuta kaikki ainekset blenderissä tai monitoimikoneessa.

Muotoile taikinasta leivinpaperin päällä levy. Levitä päälle täyte. Itse ripottelin täytteen päälle vielä unikonsiemeniä ennen rullaamista. Jos taikina ja täyte tuntuvat hyvin kosteilta, voit kuivattaa levyä uunin alaosassa 40 asteessa n. 2 tuntia. Tällöin rullaaminen helpottuu.
Rullaa levy mahd. tiukaksi kääryleeksi leivinpaperia apuna käyttäen. Itselläni tämä onnistui kohtuullisen helposti. Anna vetäytyä jääkaapissa n. tunti ja leikkaa sitten n. 2 cm viipaleiksi. Jos haluat oikein napakat kierteet, kuivata niitä uunissa tai kuivurissa vielä n. 4 tuntia. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Kierteet ovat hyviä jo näin, mutta ne voi myös kuorruttaa.

Kuorrutus:

3 rkl kaakaovoita
hiukan hunajaa makeutukseen

Sulata kaakaovoi, lisää hunaja seokseen. Anna jähmettyä hiukan välillä sekoitellen, jolloin kuorruttaminen helpottuu. Sivele kierteet kuorrutuksella ja ripottele päälle kanelia.

Miten aika riittää raw foodiin?

2010-10-30T09:12:00.005+03:00

Minulta kysytään usein, miten löydän aikaa tällaiseen monimutkaiseen kokkailuun. Ymmärrettävää ihmettelyä, kun vallitseva trendi on se, että ruoan valmistamiseen ja syömiseen käytetään nykyisin yhä vähemmän aikaa.

Kuten missä tahansa muussakin kokkauksessa, myös raakailussa saa toki kulutettua aikaa keittiössä tovin jos toisenkin. Mutta se ei varsinaisesti siihen liity, että kyse on raw foodista. Päin vastoin, useimmiten raakaruoka valmistuu paljon nopeammin kuin keitetty kaverinsa. Tästä hyvänä esimerkkiä tomaattikeitto: Raakana 5 min, kypsennettynä samoista tuoreista aineksista vähintäin 1/2 tuntia.

Ennemminkin kyse on uusista tavoista ja rutiineista, joiden opettelussa menee aluksi hieman aikaa. Koin itsekin jossain vaiheessa vähän stressaavaksi, kun piti muistaa laittaa etukäteen likoamaan jotain tai, että jos teki mieli juuri tiettyä ruokaa, se olisi vaatinut valmisteluja, jotka olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä. No, ratkaisuni on ollut, että jos elämässä on paljon muuta meneillään, ruoanlaittoon suhtaudutaan rennommin. Eli silloin jätetään liottelut, hapattelut ja kuivaamiset vähemmälle ja tehdään simppeliä raakasapuskaa (smoothieita, keittoja, salaatteja) tai esim. marinoinnin sijaan höyrytän bataatit kypsiksi. Olen kuitenkin ollut niin innoissani uudeta tavasta ajatella koko ruoanlaittoa, että olen toisaalta viettänytkin keittiössä ilomielin aikaa erilaisia kokeiluja tehden.

Tiettyjä peruaineksia on kaapissani aina, kuten quinoaa, tattaria, hirssiä ja kauraa, sekä joitain superfoodeja.

Nyt, kun olen harrastanut raakailua reilun vuoden verran, siitä on tullut normaalia keittiöelämää ja moni homma hoituu rutiinilla. Niinpä minulla on nykyisin aina valmiina tiettyjä juttuja, jotka nopeuttavat arikikokkausta huomaattavasti ja tekevät viiden minuutin pika-ateriastakin tyydyttävän.

Näitä ovat 1. Cashew- tai macadamiajuusto, jota hapatan säännöllisesti isomman erän. - Käytän sekä leivän päällä että lisukkeissa

2. Itse tehtyä raakatahinia tai pähkinätahnaa, jota myöskin valmistan kerralla isomman erän. Menee leivän päällä, kastikkeissa, herkuissa ja pakko myöntä, suoraan purkista :)

3. Kräkkerit, joita syntyy kätevästi mehustuksen sivutuotteena tulevasta juureskuidusta ja pellavansiemenistä.

4. Jotain valmiiksi liotettuja ( ja kuivattuja) pähkinöitä tai siemeniä, joita voi lisätä suoraan salaatin sekaan tai kastikkeisiin.

Myös kaupassa käyntiin on tullut muutoksia sikäli, että ostan joka kerran rutiinisti paljon vihreitä lehtivihanneksia, pakastemustikoita ja muitakin marjoja, luomu- tai muuten hyvälaatuisia hedelmiä ja kasviksia sekä avokadoja kypsytykseen. Näin niitä on aina keittiössä, kun ruoka-aika lähestyy.
Pähkinöitä, siemeniä, kuivahedelmiä jne, ostan aika ajoin isommat erät ja mieluiten irtomyynnistä. Näin niitäkin on yleensä aina varastossa. Samoin hyvin varusteltu maustekaappi on minulle tärkeä. Hankin mausteet luomuna aina kun, mahdollista, koska useimmat tavalliset mausteet on säteilytetty säilyvyyden ja puhatuden vuoksi.

Lisäksi perhe-elämän pyörteissä eräs arkikokkauksen salaisuus on pitää yksi isompi ruoanlaittopäivä viikossa. Useimmiten se on minulla sunnuntai. Silloin teen pähkinätahnoja, kuivatan kräkkereita ja laitan ruokaa isompia eriä, jolloin seuraaville päiville säästyy aina jotain joko sellaisenaan tai uusien lisukkeiden kanssa tarjottavaksi tai pakastettavaksi. Aika "marttamainen" juttu, mutta on osoittautunut toimivaksi.

Esimerkiksi viime sunnuntaina mehustin muutaman kilon porkkanoita, jolloin sain mehua pariksi päiväksi, pohjan kasvismurekkeelle ja kräkkeritaikinaan. Laiton cashew-juuston hapattumaan ja tein parapähkinä-carob tahnaa. Lisäksi tein viikonlopun aikana reilusti raakapastaa, marinoituja kasviksia, porkkanamureketta ja kukkakaali-couscousia. Tähteistä syntyi yhden hengen arkilounaita ja joillain täydennyksillä vielä pari ilta-ateriaa. Raw-"korvapuustit" tyydyttivät herkkunälkää myös viikolla. Menihän tähän aikaa useampi tunti, mutta viikolla ei sitten ole tarvinnutkaan asua keittiössä.

Sunnuntaina söimme fiinimmin raw-murekekääryleitä, täytteenä marinoitua paprikaa, sipulia ja herkkusieniä. (Ohje kehittelyn alla.) Loppu murekkeesta annospaloina pakkaseen, ylijäänyt täyte pikaburgereihin myöhemmin viikolla.

Tässä sitten vielä viikon parhaat ilta-ateriat. Kumpaankaan ei mennyt kauaa, pikaburgereihin 15 min. burritoihin 20 min. ja annokset olivat valmiina lautasella. Silti ilta-aterialla oli jotain muutakin kuin salaattia. Lisäksi nämä ovat myös esimerkkejä meille tyypillisistä raaka-fuusio aterioista, joissa osa perheestä syö raakapainotteisen normiversion osa täysin raw-aterian. Burgeri-aterialla lapsilla oli lihaisat versiot, jälkimmäisessä kääreenä täysjyvä-burritot.

Pikaburgerit:

1 kp marinoitua paprikaa, sipulia ja herkkusieniä (n. puolet)
1/2 kp kookoslastuja, jauha jauheeksi
5 aurinkokuivattua tomaattia
pieni valkosipulinkynsi puristettuna
2 viikunaa pilkottuna
2 rkl chia-siemeniä jauheena (tai pellavansiemeniä)
1/2 dl jauhettua saksanpähkinää
tamaria
savupaprikajauhetta*
kuivattua timjamia
paprikajauhetta
jeeraa
jauhettua mustapippuria

Laita kaikki ainekset kulhoon- * Eniten aikaa vei mausteiden etsiminen ja lisääminen, eli tätä vaihetta voita nopeuttaa käyttämällä jotain valmista. suosikkimausteseostasi. Sauvasekoita tai jauha monitoimikoneen s-terällä tasaiseksi massaksi. Omastani tuli todella kiinteää ja muotoilin siitä renkaan avulla neljä burgeri-pihviä. Tarjosin edellisillasta jääneen porkkana-lanttupastan kanssa.

Burritot (2:lle):

- Erityisen nopeasti tästä selviää, jos käyttää maustamiseen jotain valmista maustesekoitusta, kuten esim. Sonnentorin Mexican sipce mix. Joskus teen myös omia sekoituksian valmiiksi.

Chili con pähkinä:

1 tomaatti hiukan pilkottuna
10 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä + hiukan öljyä
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria
Himalaja-suolaa
2 tl juoksevaa hunajaa
1 limen mehu tai 1 tl omenaviinietiikkaa

- Sauvaseoita tai blendaa tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää

kourallinen liotettuja hasselpähkinöitä hiukan pilkottuna.

- Mausta joko jollain valmiilla meksikotyyppisellä mausteseoksella, esim. Tai tee oma sekoituksesi.

Oma maustesekoitukseni:

2 tl jeera
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl paprikajauhetta
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
2 cm pätkä sitruunaruohoa hienona silppuna
nippu tuoretta korianteria silputtuna

Se juttu tässä perustomaattikastikkeessa oli lisätä meksiko-settiin vähän aasialaisia vivahteita tuoreen inkiväärin ja sitruunaruohon muodossa. Se teki kastikkeesta erityisen. Lisänä tietysti nippu silputtua tuoretta korianteria, koska minulle ei ole meksikolaista tai thai-sapuskaa ilman sitä.

Kasasin burritot pehmeiden kesäkurpitsasta, porkkanasta ja pellavansiemenistä kuivateltujen lättyjen ja päälle. Itse haluan burritooni tukevamman pohjan kuin pelkän lehden. Pohjalle tuli pähkinä-chiliä, päälle ruokalusikallinen valkosipulilla maustettua cashew-juustoa (ohjetta esim. edellisessä postauksessa). Limellä, Himalaja-suolalla ja mustapippurilla maustettuja avokadosiivuja, korianteria (tietty), paprikaa ja muutama ananaskirsikka (= inkamarja tuoreena). Ihanuutta.

Manteliherkkupallot ja Raw-illan herättämiä ajatuksia

2010-10-23T12:24:00.002+03:00

Eilen sain kunnian olla apukokkina Heidin Raw-illassa Helsingin Ruoholahdessa. Hääräsin sen verran kiireisenä monitoimikoneen kimpussa, että harmikseni en ennättänyt näpsiä kuvia tilaisuudesta. Paikalla oli kuitenkin ihania ihmisiä, joiden kanssa oli hauskaa kokkailla. Ja parasta oli tietysti nauttia yhdessä kaikista niistä herkuista keholle ja mielelle, joita illan aikana oli tarjolla. Eli kiitos vielä Heidille ja kaikille paikalla olleille!

Illan aikana oli myös aikaa jutella ja kuulla toisten kokemuksista. Minua jäi mietityttämään se, että moni koki olevansa näiden asioiden kanssa aika yksin, vaikka blogimaailman näkökulmasta raakailusta ja muusta ihmisen fyysisestä, psyykkisestä ja henkisestä hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä tuntuu olevan pajon. Erityisesti tämä tuntuu koskevan meitä - khöm - hiukan vanhempia henkilöitä joita Raw-illassakin oli vain muutama. Kentältä puuttuvat siis neli-viiskymppiset ihmiset, joiden ikäluokka oikeasti tällä hetkellä tekee ratkaisevia päätöksiä esim. sen suhteen, mitä tuleville sukupolville syötetään kotona, kouluissa ja päiväkodeissa, miten ruokatuotanto, terveydenhuolto ja ylipäätään meidän ihmisten elämä tällä pallolla järjestetään. No, siinäpä sitä riittääkin haastetta, miten saada kevytmargariini-danone-broilerisuikale -uskovaiset laajentamaan omia näkemyksiään!

Mutta pienin askelin. Itse ainakin päätin oitis järjestää jossain vaiheessa työpaikallani oman Raw-illan. Eli jokainen voi omassa lähipiirissään omalla positiivisella esimerkillään herätellä kanssaihmistensä kiinnostusta näihin asioihin. Ryppyotsainen käännytys, kiihkoilu ja syyllistävä asenne kannattaa todellakin unohtaa. Kun odottaa kärsivällisesi, hyvä olo ja myönteinen fiilis kyllä tarttuu ja toinenkin saa tilaa inspiroitua rauhassa. Eivätkä kaikki lähde mukaan sata lasissa, vaan jonkun kohdalla jo vihersmoothie päivässä on ihan mahtava juttu.

Eli, jos sinulla on tilaisuus päästä Heidin järjestämiin iltoihin, niin suosittelen lämpimästi. Mikään ei kuitenkaan estä toimimasta myös itse. Usein uskallus palkitaan ja ympäriltä löytyykin ihania, innostuvia ihmisiä. Omalla kohdallani on käynyt näin ja uskon, että kiinostuneiden joukko vain kasvaa jatkossa.

Mutta sitten reseptiosioon. Eli oma panokseni eilen oli Supervihreä salaatti tahinikastikkeella. Tein sen samaan tapaan kuin täällä, mutta punakaalin sijaan käytin lehtikaalia ja lisukkeena kuutioituja omppuja ja rusinoita samaan tapaan kuin taannoisessa mangoldisalaatissa (josta alla oleva kuva). Mitä pidempään itse olen harrastanut raakailua, sitä enemmän olen vakuuttunut myös oman kokemuksen kautta siitä, että lehtivihreä on hyväksi ihmiselle ja yksi raakapainotteisen ruokavalion kulmakiviä. Ja miksei sama pätisi myös mihin tahansa ruokavalioon. En ala luetella vihreän terveysvaikutuksista, koska siitä löytyy kattava tietopaketti esim. täältä. Olen lisännyt omissa kokkauksissani vihreiden lehtivihannesten käyttöä eri tavoin ja tämä salaatti on yksi hyvä tapa saada rutkasti vihreitä omalle aterialle.

Toinen pääruokapläjäys olivat edellisen postauksen punajuuripateet, jotka tarjoiltiin timjami-cashewjuuston kanssa. Kuten em. salaatti, myös nämä toimivat hyvin isommallakin porukalla. Cashew-juuston olin laittanut hapattumaan pari vuorokautta aiemmin liotetuista pähkinöistä (12 t liotus). Lisäsin vain sen verran lähdevettä, että sain monitoimikoneella aikaiseksi tasaisen massan. Pähkinöitä oli 11/2 kp eli 3,75 dl ja sekaan heitin 2 maitohappobakteerikapselin sisällön. Annoin hapattua vuorokauden lämpimässä paikassa kannellisessa astiassa ja toisen vuorokauden jääkaapissa. Sekoitin sitten joukkoon n. 1/2 tl Himalajasuolaa ja 2 tl kuivattua timjamia. That's it. Parasta juustoa pitkään aikaan.

Kuva jostain aiemmasta punajuurifiestasta.

Jälkkäriksi oli tarkoitus tehdä ihania hedelmä-mantelipalloja vähän samaan tapaan kuin mansikkamantelipallot. Mutta hups hei, unohdin mantelit kotiin. Eli sitten improvisoitiin. Käytin palloihin cashew-pähkinöitä, joista tuli ihan mielettömän hyvän makuinen, mutta todella löysä taikina. Ajanpuutteen vuoksi en ennättänyt jäähdyttää taikinaa riittävästi, eikä siitä saanut pyöriteltyä palloja, joten köntti-puolelle mentiin. No, turhaan harmittelen asiaa, koska epämääräiset kökkäreetkin tekivät hyvin kauppansa. Ja makuhan on tärkein. Tässä kuitenkin vielä ihan virallinen ohje ja kuvakin, as it should be.

Hedelmä-mantelipallot:

200 g manteleita*
3 rkl juoksevaa luomuhunajaa
3 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
1 rkl kaakaovoita raastettuna
1 kp pakastekuivattuja hedelmälastuja
1 tl raastettua luomu-limen kuorta
1 tl vaniljajauhetta
1 tl mesquite-jauhetta
ripaus Himalaja-suolaa

Viimeistelyyn: (raakoja) kookoshiutaleita

Jauha mantelit* jauheeksi monitoimikoneessa, s-terällä. Lisää hunaja, kookosöljy ja kaakaovoi ja jatka sekoittamista huipputeholla, kunnes saat tasaisen taikinan. Toinen vaihtoehto on sulattaa rasvat ja sekoittaa käsin mantelijauhoon. Lisää joukkoon hedelmät ja jatka sekoittamista monitoimikoneen huippunopeudella. Jos teet tämänkin vaiheen käsin, jauha hedelmät jauheeksi ennen sekoittaimista muuhun taikinaan. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Pyörittele taikinasta pieniä kuulia. Taikina tuntuu tässä vaiheessa rasvaiselta, se on ok. Asettele tasaiselle alustalle ja laita jääkaappiin jähmettymään hetkeksi. Kierittele kuulat kookoshiutaleissa ja laita vielä uudelleen muutamaksi tunniksi. Jos on kiire, jähmetä palloja n. 1/2 tuntia pakastimessa.

* Cashew-pähkinät siis käyvät myös, mutta silloin taikinaa täytyy jähmettää kunnolla jääkaapissa, esim seuraavaan päivään. Vasta sitten siitä saa kauniita palloja.

Pienet punajuuripateet

2010-10-19T23:21:00.002+03:00

Blogin päivitys on jäänyt vähemmälle, kun olen viime päivät (tai siis illat ... ja osittain yöt :) kuunnellut todella kiinnostavia haastatteluja, joissa eri tavoin raw food -kentässä toimivat henkilöt ovat kertoneet näkemyksistään ja kokemuksistaan raakailusta, ihmiselle optimaalisesta ravinnosta, pyrkimyksistä kohti huipputerveyttä, tietoisuuden kohottamista, rakastavia ihmissuhteita, eettistä, kestävää ja ekologista elämäntapaa tai näitä kaikkia. Raw Mom -saitin 10-päiväinen tapahtuma Raw Mom Cooked Dad on tarjonnut yli 40 päivittäin vaihtuvaa haastattelua guruista "tavallisiin" raw foodieihin. Kokoavana teemana yksinkertaistetusti, miten yhdistää raakailu ja tosielämä (kuten kypsät aviomiehet ja viherkammoiset lapset) ja rakentaa rauha omalle lautaselle. Haastattelujen herättämistä ajatuksista ehkä myöhemmin lisää, mutta ennenkuin siirryn nauttimaan tämän päiväisen annoksen ajatusmurkinaa, vielä vähän ruumiinravintoa. Tässä yksi sesongin suosikkireseptejä, jota olen tehnyt usein viime aikoina.

Ps. Ja jos em. nettitapahtuma kiinnostaa, vielä huomenna on mahdollista kuunnella, mitä Raw Mamoilla on sanottavana.

Pienet punajuuripateet (n. 14 kpl)

2,5 dl punajuurimehusta ylijäänyttä raastetta (tai kuivaksi puristettua hienoksi raastettua punajuurta)
1/2 murskattua valkosipulinkynttä
1/2 vihersipulin varsi tai pieni nippu ruohosipulia
Himalaja-suolaa
mustapippuria rouhittuna
tuoretta basilikaa tai timjamia hienonnettuna
1 tl sitruunankuorta raastettuna
1 rkl neitsytkookosöljyä sulatettuna
1 tl luomu-omenaviinietikkaa tai -balsamicoa
(2-3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä)
(1 rkl hiivahiutaleita)
1 rkl saksan- tai pekaanipähkinöitä hienoksi rouhittuna

Yksinkertaisin versio on sekoittaa kaikki ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi ja muodostaa siitä kahdella ruokaluiskalla pieniä mykyjä. Astetta miellyttävämmän koostumuksen saat, jos sekoitat kaikki ainekset pähkinärouhetta lukuunottamatta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Kuoritut hampunsiemenet lisäävät täyteläisyyttä taikinaan. Lisää pähkinärouhe vasta loppuvaiheessa ja sekoita hyvin. Muodost taikinasta kahdella ruokalusikala sopivia suupaloja tai painele esim jääpalamuotteihin. Anna vetäytyä hetki jääkaapissa. Jos käytät muotteja, kumoa pateet varovasti veistä apuna käyttäen tarjoilualustalle. Viimeistellympi fiilis syntyy, jos asetat jokaisen pateen alle esim. viinisuolaheinän lehden tai ohuen kurkkuviipaleen. Viimeistele saksan- tai pekaanipähkinän puolikkailla ja oliivi- tai kurpitsansiemenöljyllä (ei raw). Myös cashew-juusto on loistolisä.

Fiksumpi kauraomenapaistos

2010-10-14T23:00:00.003+03:00

Omena-aikaan lapsuuteni herkkumuistoja on kauraomenapaistos, jota söin ensimmäistä kertaa tädin kesämökin kuistilla. Vanha hirsimökki viileänä syyspäivänä, pihalla ikivanhoja omenapuita, joiden ympärillä maa peittyneenä pudokkaista: Punakanelia, Huvitusta, Antonovkaa. Keräsimme kottikärryllisen omenia, joista tehtiin valtavasti sosetta. Osasta tätini paistoi vanhassa kaasu-uunissa taivaallista herkkua, jota en ollut maistanut koskaan aikaisemmin. Ilmassa sekoittui maatuvien lehtien karvas haju kypsien omenoiden makeuteen. Varpaita paleli, mutta kuistilla oli ihana nauttia kesän viimeisistä rippeistä.

Kuten huomaatte, omenat saavat minut herkistymään, sen sijaan voita ja sokeria tihkuva paistos ei enää houkuttele. Onneksi tämä on yksi niitä reseptejä, jotka sallivat muokkausta makuelämyksen juurikaan kärsimättä. Kauraomput venyvät vaivattomasti myös raakaversioiksi. Tällaista jälkiruokaa olen tehnyt nyt parina päivänä. Ja siitä on nautittu sekä kypsänä että raakana:

Fiksumpi kauraomenapaistos 4:lle

4 omenaa

kanelia

rusinasiirappia

muruseosta

Rusinasiirappi:

1/2 kp (1,25 dl) aurinkokuivattuja rusinoita + saman verran vettä (taateleista syntyy kiva siirappi myös)
ripaus kanelia

Liota rusinoita muutama tunti (tai yön yli). Blendaa tehosekoittimella mahdollisimman tasaiseksi. Jos haluat hiukan täyteläisyyttä ja kiiltoa, lisää 1 tl kylmäpuristettua sesam- tai jotain pähkinäöljyä sekoittamisen alussa. Lisää kaneli ja blendaa vielä tasaiseksi.

Viipaloi omenat ohuelti. Mausta kanelilla, valuta päälle rusinasiirappi. Jätä maustumaan siksi aikaa, kun valmistat muruseoksen.

Muruseos:
1 dl neitsyt-kookosöljyä (kiinteänä)
n. 4 dl (höyryttämiä) kaurahiutaleita
1/2 dl kookosjauhoja
3 rkl palmusokeria* (tai hunajaa)
1/4 tl himalajasuolaa

Kypsennettävään versioon lisäksi:

1/2 dl manteli- tai kauramaitoa

Raaka-versioon edellisten tilalle:

1/2 banaani
1 tl lucuma-jauhetta
hiukan luonnonvaniljaa

Nypi kulhossa käsin kookosöljy ja muut muruseoksen ainekset. Tein kypsennettyä paistosta 2 annosta, raw-paistosta (I know "paistos" on älytön termi tässä yhteydessä..) kaksi annosta. Eli otin vähän alle puolet muruseoksesta erilleen raw-paistosta varten ja sekoitin muuhun osaan mantelimaidon.

Raw-versiota varten soseutin banaanin haarukalla suurpiirteisesti. Sekoitin banaanisoseen ja lucumajauheen kauramuruseokseen.

Asettele ohuita omenaviipaleita paistosvuoan tai tarjoiluastian (raw-versio) pohjalle. Ripottele omenoille kanelia ja kaada päälle rusinasiirappia. Levittele muruseos omenaviipaleiden päälle. Raw-versio onkin tässä vaiheessa viimeistä silausta vaille valmis. Kypsennettyä paistoin uunissa 200 asteessa, kunnes omenat olivat pehmenneet ja paistos saanut väriä (n. 20 min.). Tämä versio palaa herkemmin kuin perinteinen kauraomenapaistos, joten suojaa pinta kannella tai leivin paperilla paistamisen loppuvaiheessa.

Tarjosin molempia hunajalla makeutetun ja vaniljalla maustetun kookos-cashew-kastikkeen kanssa.

Kypsempi versio katosi pikavauhtia lasten suihin.

Kannattaako Raw-omenajälkkäriä kuivattaa?

Tein yhden version kauraomenapaistosta myös kuivattamalla sitä muutaman tunnin niin, että muruseos muuttui rapeaksi ja omenat hiukan pehmenivät. Jälkkärin koostumus olikin tosi hyvä, mutta maku... En tiedä, onko kukaan muu huomannut, että joskus kookosöljyn maku muuttuu todella epämiellyttäväksi. Ja näin kävi myös paistoksen kanssa. Olen yrittänyt selvittää, mikä aiheuttaa kookoksen happamoitumisen, mutta en ole ihan täysi selvillä asiasta. Näin käy kuitenkin usein, kun olen kuivattanu jotain kookosöljyä sisältävää tai yhdistänyt kookosta ns. viljatuotteisin, kuten tattariin. Hapan maku ei tule esiin heti, vaan jonkin ajan kuluttua. Olipa syy mikä tahansa, aion seuraavalla kerralla korvata kuivatettavaan versioon kookosöljyn jollain kylmäpuristetulla siemenöljyllä.

..................................................
*Palmusokeri on fiksumpi vaihtoehto ruokosokerille. Se ei ole raw, mutta omaa muita hyviä ominaisuuksia, jos siis makeutusaineella voi sellaisia olla. Palmusokeri on ensinnäkin ekologista, ja mm. FAO (YK:n elintarvikejärjestö) on nimennyt palmusokerin luontoa säästävimmäksi sokeriksi. Lisäksi palmusokerilla on alhainen glykeeminen indeksi (GI), eli se ei vaikuta yhtä voimakkaasti verensokerin vaihteluihin kuin esim. ruokosokeri). Siinä on runsaammin kivennäisaineita ja vitamiineja kuin esim. hunajassa, joka kuitenkin entsyymipitoisuutensa puolesta on parempi. Lisädetskuna mainittakoon, että Ombar on siirtynyt käyttämään raakasuklaapatukoissaan agave-siirapin sijaan palmusokeria - ja maku on ainakin oman kokemukseni perusteella muutenkin parantunut (vaikka se johtuu varmaan muistakin muutoksista resepteissä).